maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ruokaremontti

Olen seurannut televisiosta ohjelmaa, jossa isot ihmiset itkevät ja rääkkäävät itseään. Kyseessä on siis ohjelma nimeltään "Suurin pudottaja". Ensimmäistä kertaa olen sitä mieltä, että kyseinen tositeevee-ohjelma on oikeasti varmaan lajinsa parhaimmasta päästä, sillä siinä ihmiset pistetään muuttamaan omia elintapojaan ja tarkastelemaan niitä heidän perimmäisiä ongelmia, mistä lihavuus johtuu.

Itselläni on kertynyt painoa tässä parin vuoden sisään 15 kiloa. Se on järkyttävä määrä, kun sen sanoo ääneen. Ohjelman myötä olen miettinyt, että mistä ihmeestä se 15 kiloa oikein minut yllätti ja osaankin listata asiat, minkä vuoksi näin on käynyt. Omat ongelmani ovat seuraavat:

1) En kiinnitä huomiota enää ruokavalioon, vaan ostan sitä mitä himoitsen

Tämä on suurin syy oman painoni kertymiseen. Pakko se on myöntää. Olen joutunut sokerikierteeseen ja ostan helposti jotain naposteltavaa useinmiten karkkia ja mitä tekee mieli. Huonot ruokatottumukset ovat suurin syy lihavuuteen. Se on moneenkertaan todistettu, että liikunta ei laihduta, vaan huonot ruokatavat. Liikun kuitenkin hyvin paljon. Jos input on enemmän kuin output niin tottakai tulos on pyöreä.

2) Ylityöt / Työstressi

Olen aina olankohautuksella sivuuttanut artikkelit, jos lehdessä on lukenut, että "Stressi lihottaa". Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassa neljän vuoden ajan aivan järjettömällä sykkeellä ja tehnyt suuren määrän ylityötä. Usein istun töissä kahdeksasta yhdeksään ja ajattelen olevani riittämätön vielä lähtiessäni töistä. Suurin "herääminen" tähän ns. työuupumukseen tuli minulle pari viikkoa sitten, kun kahtena päivänä tein töitä puoli kymmeneen asti (toinen näistä oli perjantai-ilta), enkä enää lauantaina jaksanut lähteä ystäväni polttareihin, vaan nukuin kotona kahteen asti.

Nykypäivän tietoyhteiskunta verottaa ihmisiltä aivan liikaa. On sähköposteja, joita tulee "tiedoksi", pelkällä napin painalluksella, mutta kukaan ei tiedä, kuka mitäkin asiaa hoitaa. Kaikenmaailman koukeroita ja protokollia on lisätty, jonka myötä työt eivät etene ja aikataulut vedetään liian tiukaksi. Tämä nykypäivän kaikki-äkkiä-toiminta ei voi kestää pitkään. Jossain vaiheessa ihmisille asetetut vaatimukset tulevat vastaan ja palataan takaisin "kirje postiin"-töihin. Sitä odotellessa.

3) Hormonaaliset toiminnot

Nainen on kummallinen olento. Näistä asioista en edes jaksa puhua, mutta sitä ei vaan fysiologisesti tunne itseään vieläkään.

4) Liikunta

Liikuntaa harrastan todella paljon, mutta ei se yksinään auta. Terveellinen ruokavalio on kaiken A ja O linjojen pitämisessä. Hyötyliikuntaa tosin voisin lisätä.


Tässä nyt on edellä listattu aikalailla itsestäänselvyyksiä, jotka eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä, kun niihin itse havahtuu ja herää. Päätin viikko sitten, että ryhdyn taas kiinnittämään huomiota siihen, mitä laitan suuhuni ja suoraan sanottuna ilmoitan ihmisille olevani laihdutuskuurilla niin pahalta kuin se tuntuukin sanoa ääneen. Ihmisten nuivat suhtautumiset toisten ihmisten laihduttamiseen on sellainen asia, mitä pitää sietää.

Sitä saa kuulla vielä monelta ihmiseltä, miten niitä kiloja karistetaan, vaikka todellisuudessa sitä kuitenkin tietää itse parhaiten, miten omaa painoaan saa pudotettua alas. Mutta se on sen sosiaalisen paineen/julkisen-laihdustuskuuri-myöntämisen kääntöpuoli, joka pitää kestää, ja jonka kautta sitä saa motivaatiota edetä painonpudotuksessa.

Olen nyt viikon verran syönyt terveellisemmin eli käytännössä tämä tarkoittaa, että olen hillinnyt omaa sokerikierrettäni siten, että karkit on oikeasti jääneet hyllyihin (pisteet siitä!). Tällä jo uskon saavani painoa pudotettua sekä lisäämällä salaattia jokapäiväiseen ateriointiin. Kaksi yksinkertaista asiaa, joista helposti lipsuu. Nyt on painoa viikon aikana pudonnut jo huikeat 2 kg. Heh. Se on jännä, miten paljon helpompaa on saada se 2 kg kuin saada se pois. Itsekuria tämä laihduttaminen vaatii laihdu-ilman-nälkää-puheet ovat ihan kakkapuhetta. Tottakai sitä on aina nälkä, kun laihduttaa, mutta kestettävä se on.

Eli nämä itkevät jenkkipallerot ovat saaneet minussa aikaan tällaisen reaktion. Jotain hyvää ja kannustavaa saa irti tositeeveestäkin. Katsotaanpa miten tämä itsekuri kestää tämän viimeisen kuukauden töissä ennen kuin se loma alkaa. Ja lomalla lupaan unohtaa kaikki työasiat! Ehkä tässä tulee huolettua itsensä taas kuntoon. Jee!

5 kommenttia:

onshore kirjoitti...

Mä muistelenkin että kerroit joskus, ei kauhean kauan aikaa sitten, kuinka syöt usein karkkia etkä meinaa päästä irti siitä. Muistan silloin miettineeni että mistäköhän se johtuu että sun tekee karkkia usein mieli. Kai se on tottumiskysymys, mun tekee karkkia lähinnä mieli kun olen väsynyt.

onshore kirjoitti...

äh ja niin piti vielä onnitella siitä kahdesta kilosta. eli Hieno homma!

Ruhnu kirjoitti...

Kiitti kannustuksesta! Jee kiva nähdä tänään! Nyt on jo 3 kg tipahtanut, vaikka on puolitoista viikkoa mennyt, who-hoo! :)

Anonyymi kirjoitti...

Olen omalla kohdallani huomannut aivan saman, eli sen, että laihduttaminen ilman nälkää on kukkua.

Olen aikamoinen jojoilija. Välillä olen saanut 10-20 kilon ylipainon pois, sitten se on taas tullut takaisin suhteellisen lyhyessä ajassa aikamoisen "ahmimisen" seurauksena.

Ruokavalioni on niin sanotusti laadultaan hyvä ja liikunkin melko paljon. Syön vain yksinkertaisesti ihan liikaa: liian usein ja liian suuria annoksia. Olen itse ajatellut niin, että ylläpitääkseni nykyisen painoni minulla on nälkä, kun tulee energiavajetta tai siis jos syön sen verran kuin ns. normaalipainonossa ollessani tarvitsisin.

Olen päättänyt, että syön päivässä tietyn verran ja nälän yllättäessä pohdin, että nyt on vaan kestettävä. Ajan myötä ja painon laskiessa ruokahalu ei ole niin suuri eikä elimistö niin sanotusti vedä aiemman kokoisia annoksia. Mutta aikaa se vie ja itsehillintää vaatii. Psyykkaan itsenäni siten, että jos pystyn suoriutumaan dedlineista tai monista muista asioista, niin miksi sitten en pysty kestämään nälkää tai ylipäätään ajattelemaan painonpudotusta projektina?

Joudun myös lisäämään liikuntaa reippaasti siten, että juoksen ainakin kaksi kertaa viikossa ja teen lihasharjoitteita sekä lisäksi pyöräilen ja kävelen tavallista enemmän.

Laihduttamisessa, ainakin omalla kohdallani, tärkeintä on peiliin katsominen. Itselle on myönnettävä ylipainon johtuvan siitä, että juuri minä tungen suuhuni liikaa ruokaa. Kyse ei ole pseudomystisesti aineenvaihdunnasta, geeneistä, pelkästään hiilareista tai mistään muustakaan ns. ulkoisesta tekijästä.

Ruhnu kirjoitti...

Kiitos kokemuksiesi jakamisesta. Olen täysin samaa mieltä, että painonpudotus pitää nähdä projektina siinä missä muutkin deadlinet, mihin monesti pystyy venymään.

Kauhea ja pelottava ajatus on se, että vaikka sitä saisikin pudotettua painoa niin sitä ei kykene pitämään siinä - silloin se tulee herkemmin takaisin tuplana, kun lihasmassaa on menettänyt. Mutta tässä vaiheessa en nyt huolehdi muusta kuin siitä, että oikeasti syön vähemmän ja elän siinä nälässä aika ajoin.

Tärkeää on nimenomaan lautaskoko, monesti mietin miten ollessani nuorempi - Saarioisten einesruokapaketista (piilomainontaa) riitti kahdelle ihmiselle. Nykyisin sellaisen saatan syödä itse. On myös aivan turhaa ajatella, että tarvitsisi jonkin ison pihvin ravintolassa tai isommat lihapullat esimerkiksi Ikeassa (taas piilomainontaa) kuin ennen. Miksei sitä muka pärjäisi niillä samoilla ruoilla kuin ennenkin. On turhan helppoa kasvattaa ruokakokoa.

Itselläni tosin suurin ongelma on ollut ne pienet naposteltavat ja se sokerikierre. Kesällä on helppo ostaa marjoja ja hedelmiä, jotka riittävät hyvänä jälkiruokana. Mutta talvella on aina niin paljon vaikeampaa kuin illat on pitkiä töissä, pimeys ja kylmyys sekä kaikenmaailman joulusuklaat. Mutta nyt kun on päässyt hyvään vauhtiin omassa ruokaremontissa niin kaipa sitä voi (toivottavasti) jatkaa syksyllä.

On naurettavaa, että jotkut väittävät geenien oleva syy lihavuuteen. "Olet mitä syöt" on oikea lausahdus lihavuuteen. Eri asia on tietty jotkut sairaudet, jotka oikeasti lihottavat niin kuin kilpirauhasen vajaatoiminta tms. Mutta yleisenä syntipukkina itse "geenejä" ei voi hyväksyä.

Tsemppiä ruokaremonttiin. Vaikeaa on, mutta hallittavissa. Kaikki lähtee päänsisältä.