maanantai 4. elokuuta 2014

Mietteitä prosessista

Tänään on raskausviikkoja 41 kasassa (eli 42 alkamassa). Nämä viimeisimmät viikot ovat olleet henkisesti kypsytettäviä: välillä tulee epäsäännöllisiä, kivuliaita supistuksia, jotka toisinaan loppuvat kuin seinään. Lisäksi mielentilaa ei yhtään helpota se, että en usko minulle neuvolassa annettuun laskettuun aikaan ollenkaan, jonka kymmenen vuotta nuorempi "täti" asiantuntevasti ilmoitti raskauden alussa. Silloin koetin puhua mieheni kanssa minulla olevasta pitkästä kuukautiskierrostani sekä, ettei hedelmöittymisen ajankohta ole mahdollinen sen annetun ajankohdan mukaan, mutta kun Suomessa lasketaan aika sen neuvolakiekon mukaan niin typykkä ei ottanut puheita kuuleviin korviin... Nyt sitten tänään olisi omien laskujen mukaan se oikea LA. Kävin neuvolassa aamulla ja siellä kahdeksas neuvolatäti kertoi, kuinka lapsen pää ei ole vielä kiinnittynyt. Sillälailla. Olen tosiaan käynyt jo kahdeksalla eri ihmisellä, perjantaiksi varattiin taas uusi neuvolatäti, joten pääsen tutustumaan kaupungin yhdeksänteen neuvolatätiin, Jippii :) ja kun kahdeksan eri ihmistä tunnustelee vatsaa niin saa myös kahdeksan eri ihmisen mielipiteen. Välillä mahassa asuvan poikani pää on kiinnittynyt tukevasti, välillä se ei ole yhtään kiinnittynyt, välillä se vauva on olevinaan laskeutunut, välillä korkealla. Toisinaan pojasta puhutaan pikkuisena ja toisinaan reilun kokoisena. Ja jokaikinen kerta saan ilokseni kertoa sokeriarvoistani heille vuoronperään - minä onneton kun pääsiäisen alla menin syömään oikeana mättönä mämmiä ennen sokerirasitustestiä, minkä seurauksena kaksi arvoista meni 0,1 yksiköllä yli.

Pääsin siinä ylimääräiseen sokerikonsultaatioon ja sain ohjeita ruokailuun. No enpä nyt mitenkään erityisemmin muuttanut ruokavaliotani ja arvot ovat pysyneet hyvinä lukuunottamatta yhtä kiinalaisessa ravintolassa käyntiäni. No nyt olen näille kahdeksalle ihmiselle aina vakuutellut sokeriarvojani ja he ovat aina superinnoissaan, kun ajattelevat, että kaupungin hoidot ja neuvot ovat tepsineet. Minulla on vakiorepliikkejä, joita käytän aina selitellessäni arvojani - en tietenkään puhu mämmistä ja rasitustestistä, vaan siten pääsen helpoiten, että nyökkäilen ja kiittelen kunnan tehokasta huomiota raskausdiabeteksen seurantaan. Todellisuudessa ketuttaa ja paljon, kun joutuu pistelemään neulalla sormeen ja toteamaan, että kaikki on kunnossa. Ja tätä jo kolme, neljä kuukautta.

Pakko sanoa kuitenkin, että ihan hyvä, että noita asioita seurataan, jos vaikka oikeasti olisi jotain insuliinin tarvetta, mutta olisi se mielestäni myös ihan ok, jos tämän kahden/kolmen kuukauden aikana oltaisiin todettu, että sen seurannan voi lopettaa, kun ei kerran ole mitään ongelmaakaan.

Summasummarum, neuvolatätien suusta ei tule jatkuvasti kultamunia. Mielipiteitä on yhtä paljon tätejä. Täytyy koettaa kestää loppuun saakka. Pännii vain, että jos tämä raskaus menee käynnistämiseen, neuvolan lasketun ajan takia. Varhaisultra kun arvioi lasketun ajan vasta ylihuomiselle... Eli 1 ja 1/2 viikkoa eri ajaksi...

Ei kommentteja: