Se, joka tietää paremmin

Huomenna on presidenttivaalit. Suuret ikäluokat ratkaisevat vaalit ja Sauli Niinistöstä tulee presidentti. Heidän sukupolvelle on olemassa vain yhden tyyppinen presidentti ja se on Urho Kekkonen. Kekkonen, kekkonen, kekkonen. Nyt ei ole tarjolla Kekkosta vaaleissa, mutta homoa ei missään nimessä voi äänestää. Saulia voi. Ihmetyttää, miksi konservatiivi ajattelee, että hänellä on oikeus tuomita toinen ihminen. Mikä ihminen on tuomitsemaan toista ihmistä?

Toisaalta itse tuomitsen monesti ja nopeasti sellaiset ihmiset, jotka tuomitsevat toisia ihmisiä. En käsitä nimittäin, että miten jotkut ovat niin älyttömän periaatteellisia ihmisiä, joilla ei ole yhtään varaa joustaa. Tällaiset kysymykset eivät välttämättä koske elämää-suurempia-kysymyksiä-kuten-esimerkiksi-uskonto, vaan ihan päivittäisiä asioita. Esimerkiksi töissä keskustelimme Plussa- ja S-etukorteista ja heti olin täysin tuomittu käyttäessäni vanhan Elannon ketjun Plussa-kauppoja. Näitäkin käytän siksi, että ne kaupat sattuvat olemaan lähinnä kotiamme ajattelematta sen enempää. Kun kortti on taskussa niin sitä vilautan, kävisin siinä kaupassa muutenkin. Olen monesti kuulut tästä samaisesta asiasta kuin, että "sillä säästää, että käy S-ketjuissa", tai että "sinä olet tyhmä, kun et käy S-kaupoissa, koska et säästä". Suomessa on kaksi suurta ketjua ja niistä minun olisi pitänyt valita oikein. Kakka, valitsin väärin.

Ehkä sitten olen jotenkin huolimaton, kun en tosissani näitä kortteja hankkiessani ole ajatellut ruokakauppoihin keskittämistä ja niistä saatavia "etuja". Olen nämä kaikenmaailman bonuskortit hankkinut siksi, että jokaisiin kauppoihin vaaditaan se bonuskortti. En ole oikeastaan koskaan ajatellut hankintojen keskittämistä johonkin kauppaan - olen "keskittänyt" ostokseni sinne, missä kauppa on lähinnä. Periaattellisten ja säästäväisten ihmisten mielestä minun olisi pitänyt olla tarkempi tässä ja oikeasti kannattaisi kävellä merta edemmäs kalaan, jotta saa "bonuksia".

En ole oikein koskaan ymmärtänyt, kuinka jotkut luulevat säästävänsä valitsemalla kahdesta kirotusta ketjusta sen mukaparemman. Jos oikeasti tuollaisissa päivittäistavarakaupoissa haluaisi säästää niin sitten pitäisi käyttää Lidliä ruokaostospaikkana.

Samankaltaiseen periaatteelliseen keskusteluun ajauduin jokunen viikko sitten mukavassa saunaillassa. Menimme naimisiin pari vuotta sitten - meillä oli sellaiset aika tavanomaiset häät lukuunottamatta sitä, että häät vietettiin perjantaina ja meidät vihki Espoon virkamies papin sijaan. Lisäksi meillä oli lähinnä häiden ideana "Bileet kavereille"-tyyli eli sukulaisia ei pahemmin kutsuttu. Noh, tässä tämän vuoden puolella ystäväpariskunta on menossa naimisiin. Saunaillassa sain epäsuorasti kuulla, kuinka "syvältä" meidän häät olivat ja minkälaiset ovat mukavat modernit, pienet häät, miten kihla- ja vihkisormus kannattaa olla yksi ja sama sormus, millainen puku sopii minkälaisellekin vartalolle, miten catering kannattaa valita ja miten häihin ei kannata upottaa rahaa. Kyllä mielessä useasti kävi kirosana, jonka olisi halunnut heittää vellomaan ilmaan. Lisäksi morsian kertoi ottavansa miehen sukunimen, koska "on se hyvä lapsilla olla sama sukunimi, jos niitä siunaantuu". Tämäkin asia kerrottiin minulle siihen tyyliin, että kun-sinä-nyt-et-varmaan-ole-harkinnut-yhtään-tätä-asiaa-sukunimestä. Minä kun itse olen pitänyt oman sukunimeni.

Periaatteelliset ihmiset osaavat ärsyttää. He eivät "anna kaikkien kukkien kukkia". Huomenna on näiden ensi-kesän-säästöbudjetilla-parhaimpien-modernien-häiden-järjestäjien-kihlajaiset, jonne mietin pitkään lahjaa, mitä voisi viedä. Meinasin ostaa molemmille muumimukit, kunnes muistin, että näiden ihmisten mielestä "Muumimukit ovat kamalia". No päädyimme sitten suositun ketjun lahjakorttiin puolisoni kanssa. Huomenna saa kuulla tuon ketjun tuomion.

Väärin meni kuitenkin. 

Ei nimi miestä... ei kun naista... pahenna.

Satuin katsomaan tänä aamuna Huomenta Suomea, kun siinä haastateltiin Kotimaisen kielen tutkimuskeskuksen erikoistutkijaa Sirkka Paikkalaa. Uutisoinnin aiheena oli, että "Nainen ottaa yhä edelleen miehensä sukunimen".

Tämä aihe kutkutti minua erityisen paljon, kun menimme puolisoni kanssa naimisiin viime vuonna 2010. Minulle oli heti selvää, että pitäisin oman nimeni - jostain syystä en kauhean vakavissani harkinnut mieheni nimen ottamista. Se ei kuitenkaan johtunut mistään olen-vahva-itsenäinen-nainen-periaatteellisista syistä, vaan yksinkertaisesti siitä, että mielestäni oma sukunimeni sopi paremmin etunimeni kanssa. Etunimeni on ruotsinkielinen ja mieheni sukunimi on ruotsalaista perää. Jos ne olisi yhdistänyt, minut olisi sekoitettu jatkuvasti suomenruotsalaiseksi. Lisäksi mieheni kertoessaan oman sukunimensä häneltä jatkuvasti kysytään: "Miten se kirjoitetaan?". Omassa sukunimessäni ei tätä rasitetta ole.

En todellakaan vähättele mieheni sukunimeä, mielestäni hänellä on kiva sukunimi, mutta näinkin yksinkertaisista syistä päädyin pitämään oman sukunimeni. Ja jos joskus oikein rupeaa harmittamaan, niin kuka estää muuttamasta sitä myöhemmin.

Vaikkei oma päätökseni ollut minulle mikään periaatteellinen päätös niin miehelleni se taas taisi olla. Hän nimittäin tuki päätöstäni ja suorastaan vaati minua pitämään sukunimeni. Se sai minut rakastumaan häneen vain entistä enemmän, kun hänen suustaan ei koskaan tullut sellaisia typeriä kyseenalaistuksia kuin: "Jos meillä on joskus lapsia niin eikö olisi hyvä, että molemmilla olisi sama sukunimi?". Näillä kysymyksillä ja kommenteilla usein miehet perustelevat sitä, että naisen pitäisi ottaa hänen sukunimensä. Ja näitä kysymyksiä olen saanut kuulla muilta. Mies itse ei ole yleensä valmis ottamaan toista sukunimeä kuitenkaan. Outoa, että sellaisilla kysymysjärkeilyillä saadaan yhteisesti mietittyä, että tämä-nyt-on-meille-molemmille-parempi-ratkaisu.

Jotkut taas perustelevat nimivalintaansa perinteillä. Miehen nimenotto on ollut juridisesti käytössä vasta 1930-luvusta lähtien ja ollut voimassa vain 56 vuotta. Omassa sukunimessä pitäytyminen on ollut mahdollista vuodesta 1985. Hmm, eipä kovin pitkä perinne? Viime vuonna tuon mahdollisuuden käyttäminen kääntyi kuitenkin laskuun. Huomenta Suomen haastateltava kommentoikin, että kyseessä on uuskonservatiivinen ilmiö.

Olen itse joutunut usein perustelemaan omassa sukunimessäni pitäytymistä eri ihmisille ja olenkin aina vastannut, että pidin nimeni, koska pidin nimestäni. Tarkemmin kuin ajattelee niin nimi on kuitenkin osa identiteettiä - en ymmärrä miksi minun pitää perustella sitä, etten halunnut omaa identiteettiäni muuttaa.

Uuskonservatismia löytyy myös näistä arvostelijoista, joiden mielestä, jos joku nainen luo uraa niin se on haitaksi hänen lapsilleen ja hän on huono äiti. Korkeastikouluttautuneiden naisten dilemma on se, että he valmistuvat juuri silloin kuin biologinen kello alkaa tikittää ja olisi hyvä alkaa opetella äitiyttä. Tuo sama ikä on se sama ikä, mikä on paras myös työurakehityksen ja oppimisen kannalta. Puhutaan, että 30-ikävuoden jälkeen ei kykene urallansa enää oppimaan niin nopeasti uusia asioita. Puhutaan myös, että 30-vuotiaana alkaa olla jo pikkuhiljaa aika hankkia lapsia. Siinäpä dilemma. Miten ratkaistaan?

Useimmiten tällaiset naiset päätyvät hankkimaan lapsia ja jäävät kotiin. Samaan aikaan miehet porskuttavat työelämässä eteenpäin ja kehittyvät. Ehkä siitä syystä naisen euro on miehen eurosta sen 80 senttiä. Jos joku nainen palaa ennenaikaisesti äitiyslomalta niin sitä voivotellaan, että mitenköhän ne lapset jaksavat ilman äitiä. Sitä harvemmin mietitään, että miten ne lapset jaksavat ilman isää, jos isä on jatkuvasti ylitöissä. Minut kyllä yllätti positiivisesti Kari Hotakaisen vastaus tämän päiväsessä haastattelussa, jonka satuin kuulemaan. Häneltä kysyttiin: "Mikä on isän tärkein tehtävä?", johon hän vastasi lyhyesti: "Olla kotona ja olla kiltti".

Silti on hankalaa olla nykypäivän supernainen, kun edelleen odotetaan, että nainen hoitaa kotitaloutta ja lapsia, mutta samanaikaisesti ollaan odottamassa, että nainen tuo myös kortensa kekoon talouden suhteen ja käy töissä. Sitten, jos vielä haluaisi harrastaa jotain omaa siihen päälle niin naisten pitäisikin ottaa SuperHessun superpähkinöitä pärjätäkseen.

Meillä ei vielä ole lapsia, mutta kotitalouden hoito on kuulunut kummallekin alusta alkaen. Meillä sen hoito työn ohessa on ratkaistu sillä, ettemme kumpikaan hoida sitä. Me molemmat odotamme, että joku kotitonttu tulisi siivoamaan astiat ja jossain vaiheessa jompi kumpi kyllästyy, josta seuraa, että me molemmat siivoamme. Pitäisi varmaan hankkia ihka aito kotitonttu eli kodinhoitaja.

Se on harmi, että vielä nykypäivänä nainen joutuu perustelemaan hänelle suotuja oikeuksia ja mahdollisuuksia. Toisaalta en pidä yltiöfeministisyydestäkään, mistä saa lukea välillä lehdistä. Mutta se on kummallista, että perusasioita -lakisääteisiä valinnanvapauteen liittyviä asioita- joutuu perustelemaan. Olisiko muuten hienoa joskus kuulla jonkun miehen suusta kommentti hänen vaalisalaisuudestaan: Äänestin häntä siksi, koska hän oli nainen." Saa vain haaveilla...

Woman is the nigger of the World. -John Lennon