Uusmaalaisten laulu

"Missä maat on mainiommat,
vetreämnät veet,
sadat saartaa niemet, lahdet
rakkaampata rantaa!
Missä virrat vihkeämmät,
salmet seljänteet,
maa ja meri aulihimmin
aarteitansa antaa!
Uusmaa Suomen kruunussa
on helmi kirkkahin.
Täällä kukkaan puhkeaapi
tiede, taidekin,
tääll' on Suomen pää ja sydän,
into hehkuvin,
lempi lämpöisin."

Jostain syystä innostuimme ala-asteikäisinä opettelemaan maakuntalauluja veljieni kanssa. Osasimme mm. Uusmalaisten laulun ja osattiin me laulaa myös Keski-Suomen kotiseutulaulu männikkömetsineen. Nuorempi veljeni oli mainio venyttäessään Uusmaalaisten laulun - Jean Sibeliuksen säveltämän kappaleen - kohtaa: "täällä kuuukka puuuuh-keaapi..." ja esittäessään tuota isovanhemmillemme.

Siihen aikaan emme tajunneet niinkään, mistä lauloimme - laulut olivat lähinnä lurituksia. Myöhemmin olen tykännyt maakuntalauluista, kun niissä ollaan ylpeitä kotiseuduista ja sanat juuri tuossa uusmaalaisten laulussa on aika mukavat ja kauniit.

Olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla - suurimman osan ajastani olen asunut Espoossa, mutta olen asunut myös Helsingissä opiskeluaikanani. Kaikki koulukaverit ovat suurimmaksi osaksi olleet espoolaisia ja vasta opiskeluaikanani tutustuin muualta Suomesta tulleihin opiskelijoihin. Opiskeluaineeni nimittäin veti hirveästi muilta paikkakunnilta ihmisiä: Savosta, Pohjanmaalta, Lapista, Hämeestä... oli suorastaan poikkeus, jos tuota alaa opiskeli pääkaupunkiseutulainen.

Tuona aikana aloin vasta ymmärtää, mitä kotiseuturakkaus on. Suuri osa noista ulkopaikkakuntalaisista opiskelijoista nimittäin haukkui minulle, kuinka kylmä ja kauhea paikka pääkaupunkiseutu on, ja miten muualla - siellä jossain - on niin paljon mukavempaa, vehreämpää ja lisäksi ihanempia ihmisiä. Tuohon aikaan en osannut puolustaa omaa kotiseutuani ja otinkin kaiken haukun vastaan ihmetellen, että näinkö asian laita on. En ollut koskaan edes ajatellut asiaa siitä vinkkelistä, mistä he sen esittivät: Täällä ihmiset ovat hyvin kylmiä, nokkavia ja ylpeitä. Ja lisäksi kielestä saa jo sen kuvan, että ollaan liian ylpeitä. Useasti mietin hiljakseni, että jos kerran täällä niin kamalaa on, niin miksi sitten tänne tulee kärsimään.

Opiskeluaikanani tuli hetki, kun aloin epäillä omaa haluani opiskella kyseistä ainetta. Tuli sellainen hetki, joka varmaan tulee jokaiselle opiskelijalle jossain vaiheessa, kun alkaakin kyseenalaistaa, että mitä haluaa elämältään ja onko sitä muita vaihtoehtoja olemassa. Minä päätin tuona hetkenä, että tarvitsen hengähdystauon ja halusin irtaantua kaikesta täällä olevasta - kun kerran olen asunut näissä ympyröissä koko ikäni. Päätin siis lähteä kesätöihin mahdollisimman pitkälle ja pian löysinkin kartalta Oulun. Kaikenlisäksi minun mikkeliläinen opiskelukaverini tietämättään taisi vielä yllyttää minua lähtemään Ouluun: "Et sinä sinne kuitenkaan mene, olet liian "hesalainen"".

Sain kesätöitä Oulusta. Vuokrasin opiskeluasuntoni kesäksi Helsinkiin töihin tulleelle joensuulaiselle pojalle ja lähdin junalla Ouluun. Kun juna saapui asemalle, minua vain hymyilytti, sillä en tiennyt mitään koko kaupungista. Jo taksiasemalla seisoessani painavien matkalaukkujeni kanssa joku taksijonossa alkoi jutella minulle - ei tosiaan oltu Helsingissä ei. Helsingissä taksijonoissa jutellaan vain baarien valomerkkien jälkeen. Taksikuski vei minut opiskeluasunnon osoitteeseen, jonka olin vuokrannut Oulun yliopiston opiskelijalta kesäksi. Ensimmäisinä päivinä otin selvää, missä työpaikkani sijaitsi Oulun keskustassa.

Aloitettuani työt törmäsin samaan ennakkoluuloon Helsingistä ja helsinkiläisistä kuin olin törmännyt opiskeluaikanani. Työkaverini manasivat, miten Helsinki on kylmä ja kolkko paikka, ja miten siellä kaikilla on kiire kaikkialle, ja miten ihmiset puhuvat kurjaa kieltä. Ja miten Oulussa on sen sijaan ihanaa ja miten siellä kannattaa tutustua tiettyihin paikkoihin. Näistä ihmisistä toinen oli käynyt kerran Espoossa ja toinen kerran Helsingissä Linnanmäellä. He näyttivät minulle omaa rakasta kotiseutuaan: ajeluttivat pihojen läpi, joilla olivat joskus lapsina leikkineet.

Oulun kesätyö oli minusta paras kesätyö, mitä opiskeluaikani pääsin kokeilemaan. Oulu on ihana kesäkaupunki, jossa on paljon tapahtumia. Opin, missä sijaitsee Toripolliisi ja että pitsaa myydään 2,80 euron hintaan keskustassa eri pitserioissa. Ja että pyörällä pääsee minne vaan.

Silti minua jäi kaivelemaan ja tavallaan loukkasikin puheet omasta kotiseudustani. Varsinkin, kun kumpikaan näistä ihmisistä ei itse ollut edes pahemmin käynyt pääkaupunkiseudulla. Ihmettelen sitä, kuinka muualla saa ihan oikeasti rakastaa vuolaasti omaa asuinseutuaan, mutta jos sen ilmaisee pääkaupunkiseutulaisena niin se on ylpeilyä. Se ennakkoasetelma tulee muilta paikkakunnilta, ei Helsingistä.

Kun miettii Helsinkiä niin Helsinki on nykyisellään täynnä ulkopaikkakuntalaisia. Mietin, että tapaavatko nämä ulkopaikkakuntalaiset ihan oikeita helsinkiläisiä, että voivat haukkua heitä kylmiksi? Ovatko nämä kaikki haukkujat käyneet samassa Helsingissä kuin minä? Mitä he useinmiten tekevät Helsingissä? Käyvätkö he esimerkiksi Kalliossa teatterissa tai Punavuoressa kupillisella? Vai onko heille Helsinki yhtäkuin Forum, rautatieasema, kaupat ja kiire? Oman näkemykseni mukaan ne kaikki ulkopaikkakuntalaisopiskelijakaverini, jotka nykyisellään asuvat pääkaupunkiseudulla eivät oikeastaan edes käy missään.

Myöhemmin olen myös miettinyt, mikä näitä opiskelukavereitani yhdistää ja ikäväkseni olen todennut, että jokaikinen heistä on kertonut minulle olevansa koulukiusattu. Usein maaseudulla asuvat ihmiset perustelevat, että lapsien on hyvä asua maalla. Pakko kuitenkin sanoa, että on kaupungissakin omat puolensa. Koulukiusattu on aina koulukiusattu pienellä paikkakunnalla. Kaupungissa on mahdollista löytää oma porukkansa, harrastaa ja hengittää vapaasti. Kaupungista löytyy paljon lapsia ja heidän on helpompi luoda ystävyyssuhteita. Sopiikin miettiä, että tapahtuisiko tuollainen Kauhajoen tai Jokelan tragedia esimerkiksi Espoossa? Kun sanon tämän vertauksen ääneen niin moni usein vastaa muistuttamalla, että "Kuules, Jokela on melkein osa pääkaupunkiseutua", mutta eipä se oikeastaan ole verrattavissa siihen. Espoossa on monia kouluja, Jokelassa vain muutama. Espoossa asuu ihmisiä noin 250 000, Jokelassa taas noin 8000.

En ymmärrä, miksi muiden paikkakuntien ihmisillä olisi ainoastaan oikeus omaan kotiseuturakkauteen. Vanhemmiten jokainen alkaa haikailla omia kotiseutujaan varsinkin, jos lapsuus on ollut onnellinen. Usein olen miettinyt, että valtataisto pääkaupunkiseutu vastaan maaseutu on niiden maaseudulla asuvien ihmisten aloittama taisto. Itse nimittäin ryhdyin tähän "taistoon", vasta näiden ulkopaikkakuntalaisopiskelukavereiden mielipiteiden aiheuttamana.

Sittemmin olen oppinnut, ettei aina pidä niellä ja kuunnella niitä kurjia kommentteja omasta asuinalueestaan. Pitää esittää kysymys, että miksi sitten nurisija on täällä, jos kerran täällä on niin kamala asua - kyllä täältä pääsee poiskin. Varmasti nurisijoille löytyy joku muukin paikka, jossa viihtyvät. En kestä kuulla kysymyksiä tyyliin, että "Oletko ollut ikinä metsässä, minne ei kuulu autojen äänet", jotka vielä kaikenlisäksi esitetään siten, että olisin menettänyt jotain suurta. Kaikkien jyväjemmareiden mieliksi aion nyt vastata tuohon kysymykseen: "Olen. Meillä on mökki siellä, missä sinä asut".

Se mitä et toivo muiden tekevän itselle, älä tee sitä muille. Älä hauku toisen kotiseutua, jos et halua että omaasi haukutaan. Tykkään asua täällä ihan niin kuin sinäkin siellä.



"Digaan Stadii, kantsii rileittaa sunki
Ei mikä tahansa spotti, vaan mun kotikaupunki"