Presidenttipelin jälkipuintia

Armeija lakkauttaa varuskuntia. Kuntauudistus etenee: kohta jäljellä on enää 70 kuntaa.

Töissä taas kahvipöydässä näitä molempia asioita päiviteltiin. Keskusteltiin siitä käydäänkö sotaa tulevaisuudessa maasta vai ilmasta käsin, tietokoneiden viruksista ja joukkotaudeista - ihmiskunnan tuhosta. Yhdessä pöydässä paransimme maailmaa, ja jokaisella oli oma mielipiteensä varuskuntien tarpeellisuuteen.

Viime aikoina olen pohtinut paljon Suomen tilaa etenkin tämän uuden presidentin valinnan jälkeen. Muutama sana presidenttiehdokkaiden haastattelusta täytyy kuitenkin ensi alkuun todeta. Presidenttiehdokaskampanjat olivat nimittäin aikamoista hulabaloota. Presidenttiehdokkaat laitettiin hyvin koville ja he esiintyivät joka päivä television eri kanavilla keskustelemassa samoista asioista päivä toisensa jälkeen. Keskustelut olivat hyvin tylsiä, sillä ehdokkaat olivat samaa mieltä monista asioista. Televisiokanavilla oli uutena piirteenä sosiaalisen median SOMEn mukaan tulo. Kukakohan tämän SOME-lyhenteen on keksinyt?

Mielestäni oli hiukan huvittavaa, että yksittäisten ihmisten SOMEFacebook-kommentteja edes viitsittiin esittää televisio-ohjelman välissä. Tämä oli uudenlaista toimintaa ja "hauskaa" reaaliaikaista kommentointia. Etappi seuraavien presidenttivaalien 2018 mediapeliksi voisi olla, että laitetaisiin ehdokkaat Big Brother-taloon ja äänestetään jokainen yksitellen ulos. Viimeinen taloon jäävä olisi Suomen presidentti. Viihdettä kaikille -tällaista tämä metsäläiskansa rakastaa. Siinä tulisi setvittyä ehdokkaiden ihmissuhdeasiat homokohuista lähtien.

Kreikassa jatketaan kapinointia Euroopan unionia vastaan. Täällä meidän Suomen lintukodossamme ei paljon mieltä osoitella: hiljaisesti hyväksymme kuntauudistukset ja varuskuntien lakkauttamiset. Kyllähän tiedetään, että valtio elää jo nyt velaksi, veroja ei haluta enempää kasvatettavan, vienti on tällä hetkellä globaalin talouden vuoksi heikkoa, joten hyvinvoinnista on tingittävä ja kaikkien on laitettava oma kolehtinsa kasaan. Ei me suomalaiset siitä tykätä, mutta hyväksytään samalla kuin päitämme pudistelemme sateenkaarihallituksen päätöksille (tosin asiahan ei vielä ole päätetty).

Meille tolkutetaan, että nämä kuntien pakkoliitokset tehdään siksi, että "näin kunnat pystyvät tarjoamaan laajemmin palveluita kaikille kuntalaisille". Asia yritetään pukea siten, että ihmiset ymmärtäisivät pakkoliitosten olevan tarpeellisia hyvinvoinnin kannalta. Todellisuudessa se menee niin, että kuntien virkamiehiä karsitaan, palvelut keskitetään yhteen paikkaan ja jengi kiroillen matkustaa useita kilometrejä toiseen paikkaan hoidettavaksi. Huoltosuhde ei miksikään siitä muutu, vaikka palvelut keskitettäisiin - se vain tarkoittaa sitä, että terveyskeskuksissa on vielä pidemmät jonot, kun virkamiehiä on karsittu. Tai saattaa se huoltosuhde muuttuakin, kun porukka ei enää saa palveluita ja ihmiset rappeutuvat kodeissaan. Hei hyvä idea! Näin päästään eläköityvistä Suomen varoilla elävistä ukkeleista kerta heitolla, kun heitä ei vain hoideta ja kuolevat pois.

En ole keksinyt eläkepommile, valtion velkojen maksamiselle, globaalin talouden ongelmien ratkaisuksi mitään järkevää ratkaisua - eipä taida noille asioille ei olla mitään ratkaisua. Valtion velkoja voidaan lyhentää tällaisilla kuntaliitoksilla, varuskuntien lakkauttamisella ja muilla leikkauksilla, mutta eivät ne kaikkia ongelmia ratkaise. Myöskin sitten verojen jatkuva kasvattaminen tuntuisi oudolta, kun esimerkiksi pääomien verotus on Suomessa maailman korkeinta tällä hetkellä. Kuitenkaan sellainen politiikka ei tunnu järkevältä, mitä jotkut tietyt puolueet ajavat, kuten progressiivisesta verotuksesta tasaveroon pyrkiminen. Tämä "työväenpuolueeksi" nykyisellään naamioitunut ruiskukkapuolue on jykevä tasaveron kannattaja. Tällaisessa maailmantalouden tilanteessa sellainen pyrkimys on samantien kädenvilkutus suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle, minkä elättäminen on muutenkin tällä hetkellä kiikkulaudan varassa.

Suomalaiset usein jaksavat kehua omaa sosiaalijärjestelmäänsä ja puhuvatkin siitä kuinka Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet koulutattua, mahdollisuus terveydenhuoltoon ja muihin kunnallisiin palveluihin. Sittemmin olen huomannut, kuinka tästä sosiaalijärjestelmän ylläpitämisestä on yllättäen tullut monienkin huulille kirosana ja osa vertaa sitä jopa kommunismiin. Jostain asiasta olen yhtä mieltä uuden presidenttimme Sauli Niinistön kanssa: Ahneudelle on laitettava loppu. Todennäköisesti tämä "työväenpresidenttimme" sanoi tämän vain kalastellakseen ääniä, mutta monien tutkijoiden tekemien tutkimuksien perusteella sellainen valtio voi parhaiten, jossa ei ole mielettömiä tuloeroja. Hiukan tuntuu erikoiselta, että joka ikinen vuosi tilastoista saa lukea, kuinka köyhyys sekä tuloerot kasvavat. Ja verojulkaisujen yhteydessä saa lukea uusista yllättäjämiljonääreistä. En ymmärrä raha-ahneutta.

Varuskuntien lakkauttamisen myötä porvarijohtoinen hallituksemme, joka on kallellaan Yhdysvaltoihinpäin ehdottaa varmastikin, että pian me tarvitsemme Natoa, koska meillä ei enää ole toimivaa puolustusjärjestelmää. Kukaan ei enää muistele, että kuka sen puolustusjärjestelmän ajoi alas, koska kuka menneitä muistelee niin sitä tikulla silmään. Ja tämä talvisotasyndroomasta kärsivä kansa varmastikin kuuntelee korva syrjällään, kun Sauli Niinistö, joka jo neljän vuoden päästä on Jenni Haukion myötä muuttuut tyyli-ikoniksi, työväenpresidentti-Suomen Kennedy!-sanoo painavan sanansa Naton tarpeellisuudesta.

Tänään televisiossa oli puolustusvoimien johtaja, joka totesi, ettei siitä yleensä ole ollut mitään hyötyä, kun Suomi on sekaantunut suurvaltojen touhuihin. Että parempi olisi pysyä poissa niistä touhuista. Ja että jalkaväkijoukkoja tarvitaan aina Suomenkin kamaralla. Mutta Suomen tämän hetkinen johto on eri mieltä - päättäjinä on nyt niitä, jotka eivät siellä kentällä joudu touhuamaan. Se on pelottavaa, että tätä maata johtaa Nato-myönteiset tikkipäiset miehet.

On hyvin ahdistavaa ajatella Suomen tulevaisuutta. Joka päivä kuulee televisiosta erilaisten yritysten yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja leikkauksista. Toivoisin, että tästä matalasta suhdanteesta päästäisiin mahdollisimman nopeasti pois ja voisimme taas kerran juhlia ja iloita jostain Angry Birds-tasoisesta uudesta ideasta, jonka joku olisi kehittänyt.

Olen kuitenkin vielä ylpeä suomalainen, vähän ehkä eurooppalainen, tippaakaan en natolainen.

Vihreä liberaali vai sininen kapitalisti

Ensimmäinen presidenttivaalikierros päättyi viikko sitten. Sen jälkeen olemme saaneet seurata, kuinka herrasmiehet Haavisto ja Niinistö käyvät laimeaa keskustelua keskenään ulkopolitiikan asioista. Ensimmäisen kierroksen päätyttyä olin varma, että antaisin ensimmäistä kertaa elämässäni ääneni ruiskukkapuolueen ehdokkaalle pelkästään vaalituloksen luoman pettymyksen takia. Ärsytti suuresti  katsoa Tavastialla juhlivia hipstereitä. Mutta tarkemmin kuin ajattelee niin aika ärsyttävät juhlat niillä kokoomuslaisilla kravattikaulaisilla ukkeleillakin oli, jossa "maan tuleva 33-vuotias äiti" varovasti ja hillitysti vastasi toimittajien kysymyksiin: "Katsotaan nämä vaalit ensin. Katsotaan nämä vaalit ensin." Robottiruttunen.

Töissä eräs työkaverini pyysi ihmisiä listaamaan fläppitaululle molempien ehdokkaiden hyviä ja huonoja puolia. No siihen heti joku talvisota-aikaan jäänyt heppu kommentoi, että "Homosivari ei voi olla puolustusvoimien ylijohtaja". No samassapa kysyttiin, että mitenköhän se sivarius siihen vaikuttaa? Eihän Tarja Halonenkaan ollut käynyt armeijaa. "-No en mä sitä äänestänytkään", oli vastaus. Toisekseen pitäisi kyllä kysyä, että kun osa ihmisistä ei äänestä Haavistoa homouden vuoksi, että mitä presidentin yksityiselämällä on vaikutusta maan johtamiseen? Ja samoin voisi kysyä, että onko se sitten hyväksyttävämpää, että Saulilla on 30-vuotta nuorempi vaimo? Ehkä Sauli pitäisi eheyttää?

Kun mennään noin 15-vuotta eteenpäin, niin Jenni saa alkaa opetella uutta ammattia runokirjojen kirjoittamisen sijaan: Omaishoitajia Suomessa tarvitaankin. Ja sitten kun Saulia ei enää ole, niin Jenni on vielä nuori likka ja voi hankkia kokonaan uuden elämän - uuden miehen, uuden kodin. Oikeastaan aika hyvä diili, kun kerran saa asua Mäntyniemessäkin kerran elämässään.

Vaaliväittelyissä Haavisto on ollut ehdottomasti parempi ulosanniltaan kuin Niinistö. Hänellä on paljon ulkopoliittista kokemusta, Niinistöllä ei ole yhtään. Lisäksi Niinistö ei varmaankaan ole pienen ihmisen asialla ja onko siinä mitään järkeä, että sekä presidentti että pääministeri ovat saman puolueen edustajia (tosin presidenttihän luopuu puolueen kirjoista). Toteutuuko siinä kuva koko kansan presidenttiydestä, kun Suomea johtavat porvarit? Taitaa ajatus hyvinvointivaltiosta alkaa pikkuhiljaa jäädä unholaan...

Haaviston kannattajilta ei mielikuvitusta puutu. Facebookissa olen saanut monia kutsuja erilaisiin tapahtumiin ja nähnyt mitä ihmeellisimpiä kampanjoita, kuten esimerkiksi "Piirrä kakkonen hankeen"  ja joku oli muotoillut ikkunaan leivinpaperista numeron kaksi. Itseäni ärsyttää suuresti tuo kiihkoilu ja ihmetyttääkin, että luulevatko ne ihmiset, että noiden kommenttien perusteella yllättäen joku päättääkin oman äänestyskantansa. Haaviston voitossa ärsyttäisi suuresti tuon porukan juhlinta ja voitto, ärsyttävää porukkaa.

Miten ratkaistaan dilemma? Itse en ole oikeasti kovinkaan innokas edes äänestämään, sillä kumpikaan ehdokkaista ei edusta omaa ajatusmaailmaani. Olen vakavissani harkinnut äänestäväni tyhjää presidenttivaaleissa. Tai sitten äänestän sitä Haavistoa pelkästään siksi, ettei tämä konservatiivikapitalisti-Niinistö saa niin suurta murskavoittoa, voittaahan hän kuitenkin. Ihmeellistä on se, että ihmiset ovat niin kiihkoissaan näistä presidenttivaaleista, vaikka näissä vaaleissa yhdellä ihmisellä on pienin mahdollisuus kaikkiin vaaleihin verrattuna vaikuttaa - kunnallisvaalit ovat ne tärkeimmät vaalit yhden ihmisen kannalta. Presidentin vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin hyvin rajalliset ja hänen päätöksillään ei ole suurta vaikutusta yhden ihmisen elämään. Kyseessä on siis arvokeskustelu.