60-luku

Tuntuukohan muista ikäisistäni ikinä siltä, että he olisivat syntyneet väärälle vuosikymmenelle? Itse olen ollut hirveä Beatles-fani ala-asteikäisenä, jolloin haaveilin ja kirosin, etten ollut elänyt sitä oikeaa Beatlemaniaa. Välillä tuntuu vieläkin samalta.

Ostin kirjamessuilta vanhoja 50- ja 60-luvun mainoskortteja. Jostain syystä 60-luku uskostuu minulle mieleen kauhean "romanttisena" vuosikymmenenä, vaikka oikeastihan tuohon aikaan naisilla ei ollut yhtään samankaltaisia oikeuksia kuin miehillä. Suomessakin nainen ei saanut yksin mennä baariin, vaan piti aina olla miesseuralainen mukana. Silti jotenkin ihailen sitä ns. kiireettömyyttä ja työn tärkeyttä, mitä arvostettiin tuona aikana.

Nykyään yhteiskunta on muuttunut niin tietoyhteiskunnaksi, että kaiken pitää tapahtua nopeasti ja sananvapauden nimiin saa tehdä miltei mitä vaan. Sähköposteja lähetetään ja asiat hoituu, jos hoituu. Tulosta vaaditaan kaikkialla ja kaikenlainen teollisuus ajetaan kaupungista pois. Ulkoistus, globalisaatio, ulkoistus, globalisaatio. Suomessa ei tehdä mitään enää itse, kaikki työ viedään Kiinaan tai muihin halpamaihin.

Ennen vanhaa Suomessa tehtiin vaikka mitä, teollisuus kukoisti ja Suomi työllisti paljon. Vähän pelonsekaisin tunnelmin odotan tulevaa, kun Suomessa enää mikään ei ole vakaata ja jotkut edelleen unelmoivat jostain vanhasta Nokiasta, mikä nykyisin on ainoastaan haitta Suomelle, sillä kohta meillä on liuta työttömiä, osaamattomia automaatio- ja sähkötekniikan insinöörejä. Niille pitäisi antaa töitä? Mistä?

Sitten jostain syystä myös työpaikoilla koetaan, että kaikki ovat menestyviä ja lahjakkaita ihmisiä - kilpaillaan parhaista esimiespaikoista ja kirotaan ammattiyhdistykset ja liitot. Vaikka todellisuudessa, jos liittoja ja yhdistyksiä ei olisi niin ei olisi niitä työehtosopimuksiakaan - liukumia, joustoja, ylityökorvauksia jms. Toiset odottavat "saavansa" jotain liitolta, vaikka se "saaminen" konkretisoituu oikeasti vasta sitten, kun huomaa itse olevansa työttömänä.

Lisäksi ärsyttää työpaikoilla, kun joku alkaa pikkuhiljaa lähestyä sitä ikälukua kaksi kertaa kolmekymmentä niin porukka alkaa jo odottaa, että "koskakohan se jää eläkkeelle?" Nykypäivänä odotetaan, että eläkeläinen jatkaisi vielä töissä pitkään ja kannustetaankin siihen, mutta silti se todellisuus siellä itse työpaikalla on sellaista, että nuoret odottavat, että ikäloppu-pois-vaan, mikä nyt sinäänsä on ihan naurettavaa, sillä omasta mielestäni 60-vuotias ei ole mikään ikäloppu, suomalainen elinikä on kasvanut ja sillä 60-vuotiaallakin on se kolme vuotta aikaa vielä siihen "viralliseen" eläkeikään. Ja se kolme vuotta on paljon!

Mutta aina niitä kyräilijöitä löytyy. Ja odotetaan, että sen 60-vuotiaan pitäisi siirtyä syrjään. Eikö ihminen saa olla töissä niin kauan kuin haluaa? Toki voi antaa tilaa nuoremmille, mutta ei se mikään tarkoitus ole, että pitäisi. Haluaisiko tämä oman ikäinen ihmiseni, joka näin odottaa, itse samassa tilanteessa, että porukka puhuisi syrjään siirtymisestä jms.

Taitaa käydä niin, että Suomen kulta-ajat ovat nyt loppu. Omasta sukupolvestani ei ole rakentamaan vakaata ja innovatiivista Suomea, sillä meitä ei kiinnosta työnteko, eikä täällä ole töitä. Seuraavat kymmenen vuotta tulevat olemaan hyvin vaikeita, kun ikäluokkani on niin passiivista ja aikalailla sitä omaan napaan, kaikki-mulle-heti sukupolvea.

 

Kuka pelkää mustaa miestä?

Pakko kirjoittaa tänne sellaisesta ajankohtaisesta asiasta kuin Mannerheim-elokuva. Kaikki lähti vuodesta 2009, kun Selin kiinnitti Harlinin Suomen kaikkien aikojen epämielenkiintoisimman (mutta julkisuudessa rummutetun suomalaisen kansallisaarteen) elokuvan ohjaajaksi. Jostain syystä elokuvaporukalle tuli kuitenkin niitä kaikenmaailman konkurssisotkuja ja businessmies Hjalliskin vilahti jossain vaiheessa elokuvan rahoittajan roolissa kun-kerran-helkutin-tärkeästä-elokuvasta-on-kyse. Harlin irtsisanoutui projektista ja nykyisin elokuvaan on kiinnitetty kukas muukaan kuin Suomen ehkä-noin-neljästä-ohjaajasta-yksi nimittäin Dome Karunkoski. Elokuva ilmestyy varmaan sitten, kun olen 70-vuotias mummo, kun sen tekeminen kestää yhtä kauan kuin nälkävuosi.

No Yle ehti kuitenkin ensin. Eilen nimittäin uutisoitiin ja reippaasti uutisoitiinkin siitä, kuinka Yle on kuvannut Keniassa elokuvan Mannerheimista noin 20 000 eurolla. En voinut uskoa silmiäni, kun luin iltapäivälehdistä (ei varmaan pitäisi lukea niitä), kuinka siellä lehdet kysyivät suoraan erilaisia kysymyksiä lukijoilta: "Voiko Mannerheimia esittää musta mies" ja haukkuivat täysin kyseisen elokuvan ilman, että olivat edes nähneet sitä. En voi ymmärtää, mistä se ihmisten yltiöviha lähtee liikeelle - eikö ole aika rasistista iltapäivälehdiltä ylipäänsä edes esittää tuollaisia kysymyksiä, joihinka sitten noin 90% vastaa EI! ja avoimessa kommenttikentässä haukkuu sitten nämä n-alkuiset ihmiset.

Mikä tekee Mannerheimistä niin pyhän? Suomen sisällissodan aikaan hän oli valkoisten kenraali, joka kukisti punaiset. Hän toimi presidenttinä ja hänen sukunsa oli lähtöisin Saksasta. Siis täysin arjalaista, hienoa rotua. Sodissa nostetaan aina esille sankareita.

Moni ikäiseni on kertonut, että heidän isovanhempansa eivät koskaan halunneet puhua talvisodasta sieltä palattuaan. Että se on ollut niin traumaattista olla siellä eturintamassa, kuulla pommikoneiden äänet jne.

Olen monesti koettanut miettiä sitä, miltä se sota ihan oikeasti tuntuu ja varsinkin niiden ihmisten puolesta, jotka siellä ovat sotineet. Esimerkiksi Suomen talvisodassa kuoli tai katosi noin 26 000 suomalaista ja 127 000 venäläistä. Sanonta "yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää" ei ihan siis pidä paikkansa. Syy miksi se ukki sieltä rintamalta palattuaan ei juhlinut, puhunut ja oikeasti vaikeni siitä sodasta johtui tuosta venäläisten suuresta uhriluvusta. Hän oli ampunut ihmisiä kuoliaaksi. Ehkä yhden, ehkä kaksi. Jos ihminen ampuu toisen ihmisen elävältä niin kokeeko hän siinä jonkinlaista sankaruutta, että ansaitsee sen mitalin ja ne linnan juhlat? Ei varmaankaan. Jos on olemassa omatunto ja tietää, että se toinen, jonka on ampunut oli ihan samanikäinen ja samanlainen ihminen kuin hän - pelkäsi sotaa - ja suurten johtajien vuoksi on joutunut siihen tilanteeseen, että puolustaa omaa maataan, niin tottakai hän vaikenee, hiljenee ja pakenee. Tahtoo unohtaa koko tapahtuman.

Kenialaiselokuvan idea on älytön, mutta samalla myös mielenkiintoinen. Me usein itkemme täällä oman itsenäisyytemme puolesta ja koemme, että olemme kaltoin kohdeltu maa, jota suuri Venäjä ravisteli. Mannerheim pelasti meidät. Uskon, ettei Keniassa kuvatulla elokuvalla ole tarkoitus pilkata Mannerheimia, vaan tarkoitus on viestiä, että sotia on muuallakin maailmassa, samanlaisia sotasankareita ja rikollisia kuin Suomessakin. Miksei Keniassakin voisi olla olemassa Kenian omaa Mannerheimia? Sota on aina kamalaa. Pitääkö kaikki ottaa aina niin kirjaimellisesti? Koko elokuvanhan on ohjannut ja käsikirjoittanut kenialainen. Mitä väliä sillä on, että siinä viitataan Suomeen?

Lisäksi on kerrottu, että elokuvan näyttelijä on yksi Kenian tunnetuimpia näyttelijöitä. Mitä ihmettä hänkin ajattelee noista suomalaisien iltapäivälehtien kirjoituksista: "Elokuvan päähenkilö on MUSTA" jne.  Hän ei itse ole missään vaiheessa sanonut mitään pahaa sanaa Suomesta tai kyseisestä henkilöstä, ja varmaan on yrittänyt parhaansa näyttelijänä. Näkemässäni haastattelussa hän ylisti Mannerheimia ja vertasi häntä mm. Gandhiin.

Ja tarvitseeko sitä Mannerheimia niin kauheasti ihannoida? En halua vähätellä hänen johtajuutta kriisitilanteessa. Mutta muistuttaisin kuitenkin, että Suomen sisällissodan aikaan hän itse tapatti toisia suomalaisia. No moni tätä lukeva ajattelee ja argumentoi minulle, että "hän kukisti kommunismin". Aivan sama, en voi ihannoida ihmisiä, jotka antavat käskyjä toisille ihmisille tappaakseen toisia ihmisiä.



Taas brändeistä ja suorittajista

Kesällä se aina korostuu. Ihmiset istuvat terasseilla ja grillaavat: kaivavat ne hillittömät kesäkeittiöt esiin ja istuttavat kukkia pihalle valtoimenaan. Pakko sanoa, mutta itseäni miltei oksettaa, kun näen vastapäisen talon emännän - Suomen Martha Stewartin - kukkahirvitysterassin. Hän lähti sitä valmistelemaan jo keväällä ja nyt terassilla parveilee enemmän kukkia kuin oleskeluneliöitä. Ja rouva kastelee niitä onnensakukkuroilla jokainen päivä.

Me laitatimme terassin viime syksynä pihallemme, sillä se on varsin kostea piha ja emme ole viherpeukaloita: koko piha näytti rikkaruohohirvitykseltä, ymmärrettehän, että Martha Stewartin naapurissa ei voi olla rikkaruohohirvityspihoja tai alkaa hävettää. Terassista useat sanoivat, että se on kuin tanssilattia (niin iso se on) ja kaikki on todenneet, kuinka siihen on kiva sitten laittaa niitä kukka-asetelmia kesän tullessa ja grillata pihalla. Niin teoriassa näin on. Mutta kuten sanoin niin se viherpeukalo ei vaan paljastu ja tule esille, jos sitä kipinää ei ennestään ole. Terassilla ei ole ollut yhtään mitään kukkia.

Viime viikolla ostimme sinne - mikäs sen mukavempaa - riippumaton ja pari punaista aurinkotuolia. Ei, ne tuolit eivät ole sitä uusinta villitystä - polyjotaintuoliruokaryhmästä - vaan jotain perus K-Raudan muovituoleja. Samoin riippumatto maksoi sen 30e. Se riippumatto ei ole myöskään mikään retkeilijän unelmariippumatto jostain mistälie purjekankaasta, vaan ihan peruskangasriippumatto. Aivan mahtava sellainen.

Rasittaa, kun tässä maailmassa kaiken pitäisi olla viimeisen päälle. Suomalaisen ihmisen mukien kuuluu olla Pentikiltä, Iittalasta tai sitten ne mummolta perityt retrot Arabian mallistot. Vaatteet kannattaa hankkia Marimekolta ja verhokankaat Vallilalta. Huonekalut kannattaa hankkia Muuramelta, Lundiasta tai Vepsäläiseltä. Ikeaakin voi paremman puutteessä käyttää, muttei kannata myöntää. Ruoka kannattaa olla kotimaista ruokaa ja etenkin kesällä - osta suomalaisia mansikoita. Maidoksi kelpaa vain Valio-maito. Kahvinkeitin pitää olla Moccamaster, muuten kahvi maistuu kuralta. Fiskarssin oranssit sakset kannattaa laittaa roikkumaan keittiöön ja kynsisakset vessaan. Lumenen meikkiä kannattaa suosia. Ja suklaat Fazerilta, lakut Porvoosta.

Grillin on oltava kaasugrilli - eihän grillaamisesta tule mitään ilman kaasua. Uimapuku näin kesäksi kannattaa hankkia Finnwearin mallistosta ja lakanat Finlaysonilta. Puhelimen pitää olla Nokia, vaikka he myisivät surkealla tekniikalla varustettua puhelinta. Niin ja kumisaappaat myös, Nokiat ehdottomasti. Pyöräksi kelpaa Jopo tai Helkama. Mitä vanhempi ja retrompi, sen hienompi ja parempi. Koruja, jos kaipailet, kannattaa katsoa läpi Kalevalan korumallisto.

Kesällä on hyviä alennuksia, joten aleostokset kannattaa valita oikein. Kesälomat kannattaa pitää juuri parhaimpana aikana, ei kannata valita sateista säätä. Lomakohde kannattaa valita mahdollisimman hyvin. Asuntolainaa kannattaa hakea silloin kuin korot on alhaalla. Niin periaatteessa voisit jo ostaa aleista joululahjat etukäteen. Joulukoristeet voi myös hankkia Aarikkalta jo nyt, kun ovat alennuksessa.

Hyvään alkuun olen jo päässyt tässä suorittajan roolissa, kun on tuo riippumatto tullut ostettua. Taidanpa laittaa sen kiinni jo ensi keväällä aikaisin. Ou jesh.

Zen Cafe: Aamuisin

Osta asunto, hoida koiraa
Pidä pihaa vaimon kanssa
Hanki lapset jos on saumaa
Yks tai kaks, mut hankkikaa ne

Tutustu naapureihin
Vietä niiden kanssa joskus aikaa
Järjestäkää kimppakyyti
Jos on sama duunimatka

Viiltävä tuuli käy aamuisin
Kiiltävään porttiin ja koivuihin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pidä jemmarahaa pankkitilillä

Seiso väkevästi sänkys edessä
Aamuisin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pese kasvosi ja käytä pyyhettä
Aamuisin

Urheilla jos jaksat pysyt kunnossa
ja nukut hyvin
Hoida lasku lähikauppaan
niin saat suuret alennukset
Jokainen markka jonka maksat veroja
auttaa sinua myös

Lukita muista ovet ja auto,

kesällä yö on valoisa yö

Viiltävä tuuli käy aamuisin
Kiiltävään porttiin ja koivuihin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pidä jemmarahaa pankkitilillä
Seiso väkevästi sänkys edessä
Aamuisin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pese kasvosi ja käytä pyyhettä
Aamuisin

Muista kaverit ensiset
ja soita niille silloin tällöin
Pidä niistä listaa jotka joulukortin lähettää
On tapana kiittää, katso silmiin
Kätellä voit kun lähdet pois
Isä ja äiti ajattelee, sua isä ja äiti ajattelee

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pidä jemmarahaa pankkitilillä
Seiso väkevästi sänkys edessä
Aamuisin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pese kasvosi ja käytä pyyhettä
Aamuisin

Presidenttipelin jälkipuintia

Armeija lakkauttaa varuskuntia. Kuntauudistus etenee: kohta jäljellä on enää 70 kuntaa.

Töissä taas kahvipöydässä näitä molempia asioita päiviteltiin. Keskusteltiin siitä käydäänkö sotaa tulevaisuudessa maasta vai ilmasta käsin, tietokoneiden viruksista ja joukkotaudeista - ihmiskunnan tuhosta. Yhdessä pöydässä paransimme maailmaa, ja jokaisella oli oma mielipiteensä varuskuntien tarpeellisuuteen.

Viime aikoina olen pohtinut paljon Suomen tilaa etenkin tämän uuden presidentin valinnan jälkeen. Muutama sana presidenttiehdokkaiden haastattelusta täytyy kuitenkin ensi alkuun todeta. Presidenttiehdokaskampanjat olivat nimittäin aikamoista hulabaloota. Presidenttiehdokkaat laitettiin hyvin koville ja he esiintyivät joka päivä television eri kanavilla keskustelemassa samoista asioista päivä toisensa jälkeen. Keskustelut olivat hyvin tylsiä, sillä ehdokkaat olivat samaa mieltä monista asioista. Televisiokanavilla oli uutena piirteenä sosiaalisen median SOMEn mukaan tulo. Kukakohan tämän SOME-lyhenteen on keksinyt?

Mielestäni oli hiukan huvittavaa, että yksittäisten ihmisten SOMEFacebook-kommentteja edes viitsittiin esittää televisio-ohjelman välissä. Tämä oli uudenlaista toimintaa ja "hauskaa" reaaliaikaista kommentointia. Etappi seuraavien presidenttivaalien 2018 mediapeliksi voisi olla, että laitetaisiin ehdokkaat Big Brother-taloon ja äänestetään jokainen yksitellen ulos. Viimeinen taloon jäävä olisi Suomen presidentti. Viihdettä kaikille -tällaista tämä metsäläiskansa rakastaa. Siinä tulisi setvittyä ehdokkaiden ihmissuhdeasiat homokohuista lähtien.

Kreikassa jatketaan kapinointia Euroopan unionia vastaan. Täällä meidän Suomen lintukodossamme ei paljon mieltä osoitella: hiljaisesti hyväksymme kuntauudistukset ja varuskuntien lakkauttamiset. Kyllähän tiedetään, että valtio elää jo nyt velaksi, veroja ei haluta enempää kasvatettavan, vienti on tällä hetkellä globaalin talouden vuoksi heikkoa, joten hyvinvoinnista on tingittävä ja kaikkien on laitettava oma kolehtinsa kasaan. Ei me suomalaiset siitä tykätä, mutta hyväksytään samalla kuin päitämme pudistelemme sateenkaarihallituksen päätöksille (tosin asiahan ei vielä ole päätetty).

Meille tolkutetaan, että nämä kuntien pakkoliitokset tehdään siksi, että "näin kunnat pystyvät tarjoamaan laajemmin palveluita kaikille kuntalaisille". Asia yritetään pukea siten, että ihmiset ymmärtäisivät pakkoliitosten olevan tarpeellisia hyvinvoinnin kannalta. Todellisuudessa se menee niin, että kuntien virkamiehiä karsitaan, palvelut keskitetään yhteen paikkaan ja jengi kiroillen matkustaa useita kilometrejä toiseen paikkaan hoidettavaksi. Huoltosuhde ei miksikään siitä muutu, vaikka palvelut keskitettäisiin - se vain tarkoittaa sitä, että terveyskeskuksissa on vielä pidemmät jonot, kun virkamiehiä on karsittu. Tai saattaa se huoltosuhde muuttuakin, kun porukka ei enää saa palveluita ja ihmiset rappeutuvat kodeissaan. Hei hyvä idea! Näin päästään eläköityvistä Suomen varoilla elävistä ukkeleista kerta heitolla, kun heitä ei vain hoideta ja kuolevat pois.

En ole keksinyt eläkepommile, valtion velkojen maksamiselle, globaalin talouden ongelmien ratkaisuksi mitään järkevää ratkaisua - eipä taida noille asioille ei olla mitään ratkaisua. Valtion velkoja voidaan lyhentää tällaisilla kuntaliitoksilla, varuskuntien lakkauttamisella ja muilla leikkauksilla, mutta eivät ne kaikkia ongelmia ratkaise. Myöskin sitten verojen jatkuva kasvattaminen tuntuisi oudolta, kun esimerkiksi pääomien verotus on Suomessa maailman korkeinta tällä hetkellä. Kuitenkaan sellainen politiikka ei tunnu järkevältä, mitä jotkut tietyt puolueet ajavat, kuten progressiivisesta verotuksesta tasaveroon pyrkiminen. Tämä "työväenpuolueeksi" nykyisellään naamioitunut ruiskukkapuolue on jykevä tasaveron kannattaja. Tällaisessa maailmantalouden tilanteessa sellainen pyrkimys on samantien kädenvilkutus suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle, minkä elättäminen on muutenkin tällä hetkellä kiikkulaudan varassa.

Suomalaiset usein jaksavat kehua omaa sosiaalijärjestelmäänsä ja puhuvatkin siitä kuinka Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet koulutattua, mahdollisuus terveydenhuoltoon ja muihin kunnallisiin palveluihin. Sittemmin olen huomannut, kuinka tästä sosiaalijärjestelmän ylläpitämisestä on yllättäen tullut monienkin huulille kirosana ja osa vertaa sitä jopa kommunismiin. Jostain asiasta olen yhtä mieltä uuden presidenttimme Sauli Niinistön kanssa: Ahneudelle on laitettava loppu. Todennäköisesti tämä "työväenpresidenttimme" sanoi tämän vain kalastellakseen ääniä, mutta monien tutkijoiden tekemien tutkimuksien perusteella sellainen valtio voi parhaiten, jossa ei ole mielettömiä tuloeroja. Hiukan tuntuu erikoiselta, että joka ikinen vuosi tilastoista saa lukea, kuinka köyhyys sekä tuloerot kasvavat. Ja verojulkaisujen yhteydessä saa lukea uusista yllättäjämiljonääreistä. En ymmärrä raha-ahneutta.

Varuskuntien lakkauttamisen myötä porvarijohtoinen hallituksemme, joka on kallellaan Yhdysvaltoihinpäin ehdottaa varmastikin, että pian me tarvitsemme Natoa, koska meillä ei enää ole toimivaa puolustusjärjestelmää. Kukaan ei enää muistele, että kuka sen puolustusjärjestelmän ajoi alas, koska kuka menneitä muistelee niin sitä tikulla silmään. Ja tämä talvisotasyndroomasta kärsivä kansa varmastikin kuuntelee korva syrjällään, kun Sauli Niinistö, joka jo neljän vuoden päästä on Jenni Haukion myötä muuttuut tyyli-ikoniksi, työväenpresidentti-Suomen Kennedy!-sanoo painavan sanansa Naton tarpeellisuudesta.

Tänään televisiossa oli puolustusvoimien johtaja, joka totesi, ettei siitä yleensä ole ollut mitään hyötyä, kun Suomi on sekaantunut suurvaltojen touhuihin. Että parempi olisi pysyä poissa niistä touhuista. Ja että jalkaväkijoukkoja tarvitaan aina Suomenkin kamaralla. Mutta Suomen tämän hetkinen johto on eri mieltä - päättäjinä on nyt niitä, jotka eivät siellä kentällä joudu touhuamaan. Se on pelottavaa, että tätä maata johtaa Nato-myönteiset tikkipäiset miehet.

On hyvin ahdistavaa ajatella Suomen tulevaisuutta. Joka päivä kuulee televisiosta erilaisten yritysten yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja leikkauksista. Toivoisin, että tästä matalasta suhdanteesta päästäisiin mahdollisimman nopeasti pois ja voisimme taas kerran juhlia ja iloita jostain Angry Birds-tasoisesta uudesta ideasta, jonka joku olisi kehittänyt.

Olen kuitenkin vielä ylpeä suomalainen, vähän ehkä eurooppalainen, tippaakaan en natolainen.

Eesti Post

Tulimme tänään Tallinnasta. Oli mukava käydä joulumarkkinoilla juomassa glögiä ja vakiokahvilassa (kohvikissa) marjakääretortulla. Siellä kyseisessä kahvilassa ovat leivokset todella halpoja (1,90e) ja totesinkin, että jos se kahvila olisi Suomessa niin saataisiin surkeaa palvelua, kaakao olisi kermavaahdotonta pussikaakaota ja todennäköisesti leivokset olisivat muutenkin jotain 5-6 euron luokkaa. Virossa on halvempaa.

20-vuoden aikana Viro on kehittynyt valtavasti. Se itsenäistyi vuonna 1991, jonka jälkeen maan piti alkaa itsenäisesti kehittyä. Toisin kuin Latvia ja Liettua, Virolla oli oma valttinsa - nimittäin laivayhteydet Suomeen. 90-luvun alkupuolella suomalaiset matkustivat laivoilla Tallinnaan ostamaan alkoholia, tupakkaa ja piraattilevyjä. Matkustimme usein isäni kanssa Viroon - teimme päiväristeilyjä ja kävimme Mustamäen torilla ostamassa musiikkia. Mustamäen tori oli täynnä venäläisiä kauppamiehiä ja mummoja, jotka myivät kutomiaan sukkia ja lapasia. Mustamäen torille piti mennä bussilla, joka lähti laivasatamasta. Bussit olivat yleensä Suomen liikenteestä poistuneita vanhoja busseja, joissa näkyi joitakin revittyjä suomenkielisiä mainostarroja. Taksilla, jos meni Mustamäen torille, niin sai olla tarkkana, ettei kuski huijannut "kurssisekoiluilla" taksimatkaa. Suomen markat toimivat Mustamäen torilla, eikä rahaa tarvinnut edes vaihtaa eestin kruunuun.

Tallinnan keskustassa sijaitsi Viru-hotelli, josta 90-luvun alkupuolella oli tullut sellainen ns. maamerkki, jonne suomalaisia laivassa humaltuneita matkustajia kuljetettiin. Virun vieressä sijaitsi Stockmann, jossa oli samat hinnat kuin Suomenkin Stockkalla. Viru-hotellin vieressä sijaitsi myös Hesburger, jossa muistan parina kertana syöneeni, kun emme oikein tienneet, minne "uskalsi" mennä syömään ja vanhassa kaupungissakaan ei ollut vielä siihen aikaan paljon mitään. Hesburgerin ulkopuolella parveili paljon myös kauppiaita ja mummoja, ja muistankin että monet lapaset on tullut ostettua ihan vain kadulta. Jossain vaiheessa löysimme Vanhasta kaupungista Olde Hansan, joka oli siihen aikaan hyvin pieni paikka. Tuohon aikaan monet virolaiset osasivat suomea, sillä Suomen MTV3 kanavan nuorisomusiikkiohjelma "Jyrki" näkyi myös Virossa.

Siihen aikaan Viroon pääsi laivalla halvimmillaan noin 50 markan hintaan. Kävimme joskus huvin vuoksi syömässä Olde Hansan pippuripihvit, jos ei mitään tekemistä näyttänyt Suomen kamaralla olevan. Kerran menimme isäni kanssa Tallinnan hiekkarannalle oleskelemaan ja syömään jäätelöä. Opiskeluaikana vuokrasimme ystäväni kanssa talon Tallinnasta pidennetyksi viikonlopuksi. Talo oli hyvin halpa ja itseasiassa se oli ollut Viron kansallisrunoilija Lydia Koidulan koti aikoinaan. Vieläkin ihmettelen, miten saimme asunnon niin halvalla viikonlopuksi käyttöömme, kun kyseessä oli Viron kansalliskirjailijan entinen koti ja tuon Lydia Koidulan kuva oli jossakin niistä eestin kruunujen setelissäkin. Sama kuin oltaisiin menty Elias Lönnrotin kotiin asumaan.

Kun muistelee näitä aikoja niin väkisinkin sitä kummastelee, miten Tallinnan yleisilme ja pienen Viron kansan itsetunto on kohonnut näiden vuosien aikana. Tallinna on nykyisin profiloitunut kylpyläkaupungiksi ja sinne on rakennettu valtavasti mm. kauppakeskuksia ja ravintoloita. Nykyisin vanhan kaupungin Olde Hansan keskiaikaisteema on joka ikisessä ravintolassa Vanhassa kaupungissa ja tarjoilijat haluavat tippejä (mitä ei 90-luvulla ollut). Joulumarkkinatkin perustuvat keski-aikaiseen teemaan. Vanhassa kaupungissa käy turisteja pilvin pimein - enemmän kuin Helsingin katukuvassa näkyy. Monesti mietityttää, että mitä kuuluu Mustamäen torille? Sinne nimittäin rakennettiin 90-luvun loppupuolella valtava rakennus niitä piratismilevyjen kauppiaita varten - sisätilat ns. rikollisporukalle. Kun Viro liittyi EU:hun, EU:n vaatimus oli, että tuollainen rikollisuus oli Viron lopetettava. Näin myös kävi lukuunottamatta joitakin satamassa sijaitsevia Sadamarketteja jne.

Joskus opiskeluaikana tutustuimme kahteen virolaiseen opiskelijaan ystäväni kanssa ja he kertoivat, että ne silloiset kaupustelijat olivat suurimmaksi osaksi Neuvoston hajoamisen jälkeen Viroon jääneitä venäläisiä. Virolaiset vihasivat heitä. Mutta kun asiaa ajattelee niin ilman sitä suunnatonta suomalaisten laivareissailua ja rahan heittämistä Viron maalle näiden venäläisten kautta olisiko Viro nyt siinä missä nyt on. Itse en ole käynyt Latviassa tai Liettuassa, mutta olen kuullut muiden siellä käyneiden kertovan, että niiden maiden pääkaupungit ovat sellaisia kuin Viro oli 90-luvun alussa. Ne eivät ole yhtään niin kehittynyitä kuin Tallinna. Kärjistettynä: Suomalaisten ryyppyreissut Tallinnaan kasvattivat Viron taloutta.

Nyttemmin virolaiset eivät enää osaa suomen kieltä, vaikka useat suomalaiset niin vielä luulevatkin. Virossa ei enää näytetä Suomen tv-kanavia, vaan heillä on omiakin hyviä kanavia.

Tallinnassa saa ystävällistä palvelua ja se on varsin ihana kaupunki. On ihana nähdä kuinka ihmiset viihtyvät siinä hansakaupungissa ja se on saanut suurta arvostusta osakseen - sitä mitä sen kaupungin kuuluukin saada. Silti täytyy moittia tätä meidän typerää kansaa - edelleen katukuvassa näkee humalaisia sikoja, jotka huutelevat virolaisille ja öykkäröivät etsien strippibaareja. Jostain syystä suomalainen luulee olevansa maailman omistaja mennessään Tallinnaan, kun siellä-nyt-on-sitä-halpaa-viinaa. Vaikka Viro on kehittynyt 90-luvulta niin eräs kansa ei ole. Hävetti tuolla risteilyllä suomalaisten puolesta.

Virolle oli onnenpotku, että liittyi Euroopan yhteiseen valuuttaan. Sen myötä se on hyvin eurooppalaistunut maa, jossa turismi kukoistaa ja se sai tehtyä suuren pesäeron sitä alistaneeseen Venäjään. Vaikka puhutaan usein siitä, miten me suomalaiset olimme toisen maailmansodan aikaan puolueettomia ja sen avulla pärjäsimme niin ei se nyt suorastaan ihan niin ollut kuin kultareunuksin maalaillaan. Meidän puolella taisteli näitä saksalaisia, jotka myöhemmin polttivat Lapin, kun osoittautui, että emme olleetkaan heidän puolella. Mutta jos emme olisi liittoutuneet Saksan puolelle sillä hetkellä ja olisimme Viron ja muiden Baltian maiden kaltaisesti vain "lainanneet maita" Neuvostoliiton käyttöön niin olisimme todennäköisesti ihan samassa tilanteessa kuin Baltian maat tällä hetkellä. Strategisesti oli hyvä, että olimme jossain vaiheessa kärjistettynä sanottuna "Hitlerin joukoissa".

Kaikki sympatiani ovat usein pienen Viron puolella. Ja Viro on usein Suomen puolella. Euroviisuissa saamme aina Virolta vähintäänkin yhden pisteen. Kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat vuonna 2011, tarkastelin ja tutkin, mitä muut maat kirjoittivat tuosta Suomen voitosta. Euroopassa asia uutisoitiin tyyliin Suomi-nyt-voitti-Ruotsin. Norjassa ei nyt otettu oikein mitään kantaa. Ruotsin Aftonbladet uutisoi verkossa kauhutuntemuksia, kun näin pääsi käymään. Huvikseni menin sitten Viron iltapäivälehtien sivuille katselemaan: "Eesti post" ja "Ohtuleht". Ohtulehtin etusivulla oli kuva Leijonista mitalit kaulassa isossa rykelmässä ja yllä luki "Hyvä Suomi!". Kyllä virtasi lämmin tunne - mikä muu näistä maailman maista voi koskaan olla niin empaattisesti toisen maan puolella ja kannustaa Suomea vilpittömästi? Minkä muun maan media olisi voinut uutisoida noilla kahdella sanalla jääkiekon MM-kullasta? Ei minkään muun maan (Suomen lisäksi) kuin Viron.

 

Oli hassua myös havaita Tallinnan reissulla, kun olin suklaakauppa Kalevissa, kuinka sinne tullut venäläinen turisti ja virolaisen suklaakaupan myyjä kommunikoivat. Heidän kommunikointikielekseen muodostui suomen kieli. Venäläiset naiset kysyivät huonolla suomella, että mitkä karkit ovat hyviä, johon suklaakaupan myyjä vastasi myöskin huonolla suomella, että vodkakarkit. He saivat aikaan yhteisen hauskan pienen keskustelun.

Jossain asioissa Suomen pitäisi kuitenkin osata pitää puolensa. Nimittäin savusaunassa - luin lehdessä, että Viro aikoo anoa savusaunan Unescon maailmanperintökohteekseen ensi kesään 2012 mennessä. Kaikki me suomalaiset tiedämme, että savusauna on lähtöisin Suomesta. Samoin kuin sähkösauna, jonka kuulemma ruotsalaiset ovat jo omineet. Kas kun ei joulupukkiakin omita. Jossain asioissa vaan pitäisi osata toimia ja älähtää aikaisemmin. Vielähän tuohonkin voisivat suomalaiset ehtiä vaikuttaa.

Jokatapauksessa kaikki sympatia, empatia ja lämpö Virolle!

Ei muumitaloa lukita yöksi

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Suomessa tämä erityisesti pätee, sillä Lordistakin alettiin tykätä vasta kuin muu maailma antoi sille hyväksynnän. Suomalaiset eivät osaa arvostaa omaa osaamistaan ja onnistumistaan, vaan jatkuvasti arvottavat itsensä alatasolle. Jos vertaa esimerkiksi italialaiseen niin hän taas arvottaa itsensä todella korkealle. Tänä aamuna tuli jälleen katsottua Huomenta Suomea, jossa joku asiantuntija kertoi olleensa Italiassa tiedustelemassa heidän taloustilannettaan, jottei kävisi kuten Kreikalle. Siellä italialaiset olivat vakuutelleet, kuinka erinomainen heidän tämän hetkinen tilanne on. Se on sellaista kansallisylpeyttä - on se kumma, jos siellä ei pelätä yhtään, kun kerran koko muu Eurooppa pelkää Italian "romahtamista". Vaarallista.

Tavallaan pidän suomalaisesta mentaliteetista. Suomalainen on hyvin erilainen verrattuna Keski-Euroopan väkeen. Sitä sanotaan, ettei suomalainen mies puhu, eikä pussaa, mikä ainakin omasta mielestäni on vallan loistavaa. Suomalainen sanoo rakkaudentunnustuksia vasta kuin ihan oikeasti niitä tarkoittaa. Keskieurooppalainen sen sijaan lurittelee niitä päivittäin ilman, että niillä on mitään sisältöä. Muistan aikoinani, kun teimme roadtripin Eurooppaan autolla Ruotsi-Tanska-Saksa-Sveitsi-Ranska-Saksa-Belgia-Tanska-Ruotsi. Tuon automatkan aikana ymmärsin, miten harvinaista sitä on olla aidosti vaalea ihminen maailmassa ja täytyy sanoa, että tämän reissun jälkeen vasta aloin paheksua suomalaisten hiusvärjäyksiä "eksoottisen tummaksi" ja alkoi jotenkin myös ärsyttää, miten Miss Suomi-valinnat kohdistuivat aina näihin tummanvärjättyihin tyttöihin. Sieltä ulkomailta löytyy ihan oikeita kauniita tummia tyttöjä, miksi tuollaiset keinotekoiset "eksoottiset" pärjäisivät?

Vaaleus on valttia Keski-Euroopassa. Roadtripin etapissa Ranskassa ollessamme ihmiset pysäyttelivät autojaan ja huutelivat meitä vaaleaveriköitä kyytiin. Olimme kaksi viikkoa Ranskan seudulla Saint Tropezissa ja kyllä se suoraan sanottuna oli rankkaa ja puuduttavaa, kun jatkuvasti oli "huomattu" vaaleuden vuoksi, eikä ole suomalaisena tottunut sellaiseen. Muistan ajatelleeni, kun ylitimme Tanskan ja Ruotsin välisen Store Beltin sillan yömyöhään autolla, että "Ihanaa olla taas normaali, ihanaa ettei kukaan enää huuda perääni". Eikä sen koomin ole huutanukaan, sillä kuten sanoin - suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.

Suomalaiset ovat kuin Tove Janssonin muumihahmoja. Ei ole yhtään ihme, että meillä on muumimamma presidenttinä. Muumit ovat vaatimattomia, hulluttelijoita, oikeudenmukaisia, boheemeja ja suoraviivaisia. Ihan niin kuin suomalaiset. Tänään oli lehdessä juttua kanadalaisen listaamia asioita asioista, mitkä ovat Suomessa hyvin ja missä taas olisi parantamisen varaa. Pitikö tämäkin juttu tulla ilmi ihan kanadalaisen kertomana?

 

Artikkelin mukaan Suomen valtti numero UNO on 1) Sauna. Hänen mielestään se on vapauttanut suomalaisten suhtautumisen alastomuuteen. Saunassa johtajapuku riisutaan pois ja kaikki ovat samanarvoisia. On aivan totta, että sauna vaikuttaa moneen asiaan ja sen merkitystä ei kannata väheksyä. Olen itse miettinyt aivan samaa saunan suurkäyttäjänä (käyn saunomassa vähintään kolme kertaa viikossa - joku naseva saattaa kysyä suomalaiseen säästäväisyystyyliin, että näkyykö se sähkölaskussa, johon voin jo vastata, että näkyy, mutta on sen arvoista). Saunassa käydään parhaat keskustelut kumppanin kanssa. Se on ihana paikka rentoutua. Sitä myös sanotaan, että suurimmat sopimukset syntyvät saunan lauteilla.

Kanadalainen listaa suomalaisten huonoiksi piirteiksi kateuden, maahanmuuttokriittisyyden ja yrittäjyyden puutteen. Daa? Olipas uutta. Lisäksi positiivisten asioiden lista oli pidempi kuin huonojen piirteiden lista, mutta journalistit tietenkin uutisoivat asian niin, että "näistä piirteistä eivät ulkomaalaiset suomalaisessa pidä". Tyypillinen suomalainen uutisointitapa.

Suomalainen itsekriittisyys on älytöntä. Silloin kuin Nightwish pääsi pinnalle Euroopassa niin täällä Suomessa alettiin hävetä Tarja Turusen tapaa ääntää englantia. Samaa arvostelua on kuullut esimerkiksi Mika Häkkisen, suomalaisten keihäänheittäjien tai jopa Tarja Halosen englannista, kun he-eivät-nyt-osaa-oikein-lausua-sitä-englantia. Ja ah mikä jumala Alexander Stubb onkaan! Tämä Stubb, joka on ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ja naimisissa englantilaisen naisen kanssa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt tuota kielitaitohäpeää, sillä eihän englanti ole meidän kotikielemme. Mitä ihmeen häpeämistä siinä on, jos joku lausuu ei-natiivilla-tavalla englantia? Ne ihmiset, jotka tätä häpeävät, eivät itse ole käyneet muualla Euroopassa ja kuulleet, kun esimerkiksi ranskalainen mongertaa sitä jeesjeestä. Siihen nähden, kyllä me osataan.

Ja osataan me monessa muussakin asiassa. Mutta ei koskaan vaan voida olla ylpeitä. Tai sitten, jos olemme ylpeitä niin se menee täysin yli, kuten esimerkiksi tämä jääkiekon maailmanmestaruus 2011. Käsittämättömän pieni saavutus, jolla ei ole merkitystä todellisen elämän kanssa, mutta kai me sitten tarvittiin vähän kansanylpeyden kohottamista. Överiksi se silti meni, kun siitä alettiin julkaista dvd:ita ja postimerkkejä. Tehtiin juhlakappaleita ja varmaan vieläkin jotkut herrat nostavat maljaa maailmanmestaruudelle. Mistä löytyisi se kultainen keskitie?

Kai kaikkea tätä pitää vielä harjoitella. Ollessani konferenssissa, jossa oli pohjoismaisia osallistujia huomasin, miten suomalaiset kaakattivat sisusta, saunasta, jääkiekosta ja hevistä. Mutta eivät sen sijaan olleet yhtään kiinnostuneita esimerkiksi Ruotsista, Tanskasta tai Norjasta. Nämä muista pohjoismaista tulleet olivat oppineet kuuntelemaan ja mielenkiinnolla kuuntelivatkin näiden suomalaisten jorinoita. Minua monesti mietitytti, että kiinnostaakohan heitä oikeasti ollenkaan koko ajan kuulla: "In Finland we have..." Jäiköhän näille kyseisille suomalaisille mitään käteen muista pohjoismaista ja heidän kuulumisistaan. Epäilen, että ei.