Sitä sanotaan, että Suomessa on maailman vapain lehdistö. Usein sen huomaa jostain liipalaapakirjoituksista, joita iltapäivälehdet syöttävät. Ja tavallisesti heinäkuuta kutsutaan mätäkuuksi - ei pelkästään sen vuoksi, että haavat mätänevät helposti heinäkuun bakteerikannasta, vaan myös siksi, että lehdillä ei ole mitään uutisoitavaa juuri tuon lomakuun aikana. Kesäkuukausina saa lukea lehdistä journalistien huippujuttuja: "Kymmenen tapaa kuinka vältyt hyttysen puremalta" tms. Ja myös helposti lehdissä arvostellaan, kuinka joku ministeri on sillä hetkellä juuri lomalla, eikä voi kommentoida jotain lehdistön mielestä tärkeää kysymystä. Siis lomalla! Kuinka kehtaa!
No nytpä sitten sain luettua perin mielenkiintoisen elokuu-uutisen Jutta Urpilaisesta. Nimittäin Jutta Urpilainen on yllättänyt Suomen kansan uudella ministerilookillaan. Hänellä oli valtioneuvoston tiedoitustilaisuudessa pitkät punaiset kynnet, jotka lehdistön mukaan viestivät siitä, että uusi valtiovarainministeri "hemmottelee itseään manikyyrillä" sekä ripsienpidennykset, jotka "lienevät uuden trendin myötä haettu". Stylisti onnittelee Urpilaista sanoin: "Hyvästi tätilook".
Pistää miettimään, että miksi naispoliitikot ovat aina ulkonäkökysymyksissä suurennuslasin alla. Pari vuotta taaksepäin lehdissä saatiin seurata kahden naisen välistä sanaharkkaa. Viivi Avellan nimittäin uskaltautui arvostelemaan Maria Guzeninan ulkonäköä harmaaksi. Viivi ihmetteli, että miksi Marialla on harmaat hiukset ja pontevin sanoin arvosteli tätä ties-minkälaiseksi-lampunvarjostimeksi. Tätä ehkä ihmettelen kaikista eniten: Naisihminen kehtaa julkisesti arvostella toista naista ulkonäöltä. Vaikka sitä olisi kuinka kismaa yli puoluerajojen niin mielestäni toisen henkilökohtaisuuksiin - ulkonäköseikkoihin ei saisi puuttua.
Tässä maassa miehet tukevat aina toisiaan yli puoluerajojen. Politiikassa on kaikennäköisiä virheitä tehty aina Kanervan tekstiviestikohuista lähtien. Jos joku miespoliitikko tekee virheen niin todennäköistä on, että muut miehet komppaavat miestä, tukevat ja unohtavat virheen. Tästä ehkä suurin kuvastus on vuoden 2003 Irak-gate, jonka seurauksena Anneli Jäätteenmäki - uusi pääministeri - joutui jättämään tehtävänsä. Lehdistö ahdisti hänet nurkkaan - muistan miten Suomen vapain lehdistö, journalistit oikein vaativat hänen eroaan. Näin ei varmastikaan olisi tapahtunut, jos henkilö olisi ollut mies. Ilkka Kanervakin on esitetty lehdissä miltei jokaisen skandaalin jälkeen sankarina, Fenix-lintuna, joka nousee tuhkasta.
Kukaan ei muista, mistä Irak-vuodossa oli kyse. Kukaan ei muista sitä perimmäistä asiaa, miten Paavo Lipponen oli käynyt erikoisia keskusteluja Yhdysvaltojen kanssa Irakin sodasta ja kranaatinheitinjärjestelmäkaupoista. Kukaan ei muista sitä asiaa, mistä sitä oikeasti olisi pitänyt suuttua. Että tuollaisia keskusteluja käydän salassa. Sen sijaan kaikki muistavat, että Anneli Jäättenmäki teki Suomen historian lyhyimmän pääministeriuran ensimmäisenä naispääministerinä.
Miksei lehdistö kirjoita koskaan, että "Anneli jyrähtää..."? Miksi se on aina, että "Niinistö jyrähtää...", "Lipponen jyrähtää..."? Eikö naisilla tosiaan ole painavaa sanaa sanottavana? Naisten täytyy muutenkin todistella, että ovat päteviä. Luin lehdestä nykypoliitikkojen lukiotodistuksien arvosanoja ja totesin, että Alexander Stubb ja Jyrki Katainen olivat molemmat olleet keskinkertaisia koulussa. Kataisella oli matematiikan loppuarvosanana numero kuusi. Sen sijaan Mari Kiviniemen arvosanat olivat miltei kaikki kymppejä. Tietenkin. Hänhän joutuu todistamaan naisena "paremmuutensa".
Kaikista pahinta on se, etteivät naiset keskenään tue toisiaan. Miksei naisilla voisi ihan yhtä hyvin olla sellaisia tukiverkostoja kuin miehillä? Madeleine Albright on sanonut: "Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan". Mielestäni se on loistava mietelause, joka jokaisen naisihmisen pitäisi pitää mielessä. Naisilla on tapana arvostella ja arvottaa toiset naiset pelkällä silmäyksellä. Joskus tuntuu, että naiset pukeutuvat muutenkin trendikkäisiin vaatteisiin pelkkiä muita naisia varten. Yleinen vitsihän on, ettei mies edes huomaa, jos nainen on käynyt kampaajalla - pakkohan sen on olla sitten niin, että naiset elävät toisten naisten arvostelua varten.
Usein lausahdus, jonka naisen suusta kuulee: "Viihdyn paremmin miesporukassa kuin naisporukassa, miehet ovat niin rentoja, eivätkä puukota selkään" kielii siitä, ettei itse kykene sulautumaan naisporukkaan ja on todennäköisesti juuri se henkilö, joka arvottaa niitä muita naisia. Epäilen, että tämä neiti Avellan on juuri tämänkaltainen henkilö. Minulla aina nousee karvat pystyyn tuosta "miesporukassaviihtymiskommentista". Ei pitäisi olla niin mustavalkoinen - ei ne miehet ole ainoita, jotka tätä maailmaa pystyvät pyörittämään.
Olisi joskus kiva lukea sellaisiakin juttuja, joissa joku toinen nainen kehuu toisen naisen ammattitaitoa ilman, että siihen täytyy lisätä yhtään sanaa esimerkiksi "kokovartaloministeristä" tms. Kyllä täältä Suomesta ihan oikeasti löytyy niitä päteviä naisia, joiden ei kuuluisi todistella eri tavoin pätevyyttään. Ehkä jonain päivänä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti