Palasimme Kroatiasta eilen, hieman päivettyneenä ja levollisina. Mukava alku lomailulle, kun näki aurinkoa kesän aikana edes jonkin verran. Täällä Suomessa sateet jatkuvat.

Reissu oli kaikenkaikkiaan jälleen kerran silmiä avartava. Entisen Jugoslavian seudulla kroaatit ovat vaurastuneet ja rakennuttaneet vanhan kaupungin pommituksen jäljiltä entiselleen. Suuri osa pommitettiin Dubrovnikin vanhasta kaupungista kommunismin kaaduttua. Nyt kaupunki oli täynnä italialaista jäätelöä lipovia turisteja ja alueella näki miltei joka päivä suuren risteilijäaluksen tuomassa uusia päiväturisteja kaupunkiin. Kävimme ylhäällä vuorella katsomassa maisemia, jonne oli perustettu historiallinen sotamuseo. Museossa näytettiin, kuinka vanha kaupunki aikoinaan pommitettiin ja hävitettiin, vaikka se oli määritelty Unescon perintökohteeksi.

                                               Kroatian Dubrovnikin vanha kaupunki.

Kävimme myös Bosnia & Herzegovinan puolella sellaisessa pikkukylässä kuin Mostar. Elintaso Bosnia & Herzegovinassa on Kroatiaa huomattavasti surkeampi. Jännää oli, että kun bussilla meni Dubrovnikista Bosnia & Herzegovinaan niin raja ylitettiin kolme kertaa, sillä Bosnia & Herzegovina omistaa pienen rantakaistaleen Kroatian välistä. Eli jos halusi Dubrovnikista sinne Mostariin niin piti ensin matkata bussilla rajan yli Kroatiasta Bosnia & Herzegovinaan, sitten Bosnia & Herzegovinasta Kroatiaan ja jälleen kerran Kroatiasta Bosnia & Herzegovinan puolelle.

Kroatialainen oppaamme kertoi, kuinka Kroatia on paljon vauraampi maa kuin Bosnia & Herzegovina ja kuinka Kroatiasta tulee ensi vuonna 2013 yksi Euroopan unionin jäsenmaista. Hän tuntui olevan hyvin ylpeä EU-jäsenyydestä ja kertoi, kuinka nuo rajamuodollisuudet ovat olleet ongelma, kun toisinaan heidän naapurimaansa tahallisesti hidastuttaa passitarkastuksia. Hän totesi moneen otteeseen, kuinka Kroatia suunnittelee rakentavansa sillan siten, ettei tarvitsisi koukata Bosnia & Herzegovinan puolelle halutessaan Kroatian eteläosasta pohjoisosaan, muttei maalla ole varaa rakentaa siltaa, koska tuo hanke on rahallisesti iso investointi. Opas totesi moneen otteeseen, että kuinka asiat tulevat muuttumaan, kun he pääsevät ensi vuonna Euroopan unioniin mukaan. Että EU rahoittaa sitten ne sillat. Siinä samassa tietenkin kyynisenä suomalaisena hämmästelin sitä ylpeyttä Euroopasta ja kauhistelin, että "Hell no, me suomalaiset mitään Kroatian siltahanketta rahoiteta".

Bosnia & Herzegovinan Mostarissa sijaitsee silta, joka myös pommitettiin sotien aikana. Kyseinen silta oli määritetty tuolloin myös Unescon perintökohteeksi, kuten Kroatian Dubrovnikin vanha kaupunki, ja se oli jälleenrakennettu nyt samanlaiseksi. Alueella sijaitsi moskeijoita, sillä Bosnia & Herzegovina on muslimimaa, kun taas Kroatiassa vallitsee katolilaisuus. Siinä taas suomalainen kyynikkö ihmetteli, että mitä ihmettä ne pommittivat niitä Unescon perintökohteita katsoessaan jälleen kerran videota, missä näytetään kyseinen pommitus ja sillan hajoaminen. Toiseksi kun paikassa oli niin mielettömän kuuma niin hämmästytti se, miten kukaan edes jaksaa käydä sotaa sellaisessa auringon paahteessa, kun oma 500 metrin kävely lähimpään supermarkettiin hotellin lähellä pisti pulssin varmaan kahteensataan.

                                              Mostarin silta Bosnia & Herzegovinassa

                                          

On outoa ajatella, että oppaamme on käynyt ala- ja yläkoulunsa kommunismin vallitessa samoin kuin muutkin meidän ikäiset ihmiset sillä alueella. En yhtään ihmettele sitä tehdasmaista asiakaspalvelua esimerkiksi supermarketeissa tai sitä, että rajaylityspaikoilla ei katsota passia (kun toivotat Kroatian tervetulleeksi EU:hun, toivotat samalla myös Kroatian rajanaapurit tervetulleiksi EU:hun), ja kuinka hotellin työskentelijä esiintyi "taksina", kun palasimme lentokentälle. Euroopan unioni ottaa jälleenkerran uuden korruptoituneen maan jäsenekseen, joka on rinnastettavissa Italiaan ja Kreikkaan. "We can bring microwave to your room", oli vastaus, kun ihmettelimme että hotellin mainoksissa luki, että jokaisessa huoneessa on kokonaan varustettu keittiö, eikä meillä ollut. Meidän huoneessamme tämä varustelu ilmeisesti tarkoitti yhtä äänekkäästi surisevaa jääkaappia ja kahta juomalasia.

En nyt tarkoita, että matkamme olisi ollut huono, ja että Kroatia olisi huono lomakohde - Kroatiassa on ihanat rannat, kirkas vesi ja uskomattoman kaunista vuoristoa. Ihmettelen vain, että miksi on olemassa sellainen väkisin väännetty poliittinen liitto kuin Euroopan unioni, josta suurimmaksi osaksi on koitunut haittaa Suomelle. Olen alusta lähtien ollut tätä liittoa vastaan ja harmitti silloin kuin siitä äänestettiin, kun itsellä ei ollut äänioikeutta. Nyt sitä ollaan suossa: 1) Eurosta ja EU:sta eroaminen on surkea vaihtoehto, 2) Eurossa ja EU:ssa pysyminen on ihan yhtä kakka nakki.

Olen aloittanut nyt kesällä innokkaammin juosta, kun säät ovat olleet niin hyviä. On ollut kiva nähdä, miten sitä kehittyy, kun yhä useammin käy juoksemassa. Nykyisin juoksen 4,7 kilometriä puolessatunnissa. Tavoitteeni ja haaveni on ollut jo pitkään juosta 10 kilometriä tunnissa ja tällä hetkellä en ole yhtään epätoivoinen tuon tavoitteen kanssa.

Työkaverini lainasi minulle muutaman juoksukirjan. Toisessa annetaan ohjeita juoksuharrastuksen aloittamiseen ja toinen on kertomus kirjoittajan tuntemuksista juoksemista kohtaan. En ole vielä ehtinyt lukemaan kirjoja tarkemmin, mutta se mitä olen selaillut on ollut motivoivaa ja mielenkiintoista.

Painonpudotusprojektini on edennyt hyvää tahtia - tällä hetkellä olen saanut pudotettua painoa yhteensä 5 kiloa reilun kolmen viikon tuloksena. Käsittääkseni "oikea" tahti laihtua on 0,5-1,0 kg viikossa, mutta luulen että kun minä liikun luonnostaankin paljon - massaa on lähtenyt siksi nopeammin. Olen keventänyt ruokavaliotani siten, että nykyisin syön yhden kerran viikossa punaista lihaa, ja muina päivinä, kalaa, kanaa tai juustoja proteiinilähteenä. Lisäksi syön paljon marjoja ja tuoreita hedelmiä.

Aikaisempi paheeni karkki on aikalailla korvattu marjoilla ja hedelmillä. Ja jäätelöönkään en ole koskenut, eikä sitä ole tehnyt mielikään, vaikka on kesä. Kesällä on helppo pudottaa painoa, kun tarjolla on niin paljon tuoreita hedelmiä ja marjoja. Talvet ovat haaste pitkässä ja kylmässä Suomessa.

Uskon, että olen saanut aikaiseksi  uuden elämäntavan. En enää ole siinä sokerikierteessä, mihin keväällä olin jumittunut ja pahasti. Saatoin syödä viikon aikana kolmekin karkkipussia - järkyttävä kalorimäärä kaikenkaikkiaan, täysin turhia kaloreita. Luonnon omat herkut on paljon parempia ja täyttäviä niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Olen nyt kesäaikaan harrastanut niitä vähintään 30 minuutin juoksulenkkejä viitenä päivänä viikossa. Se on oikeasti aika pieni panos viikossa, vaikka kuulostaa rankalta, että "Huh viisi päivää viikossa". 30 minuuttia menee lentäen. Tavallisesti lataan mp3-soittimen täyteen musiikkia, jonka tahtiin voi askeltaa. Kappaleita kuunnellessa ei niin verenmaku-suussa keskity siihen juoksemiseen, jolloin lenkki tuntuu hauskemmalta ja helpommalta.

Tällä hetkellä on tosi hyvä fiilis. Ensi viikolla onkin lähtöä Kroatian aurinkoon, kun loma alkaa. [Vaihteeksi positiivista tänne blogiin]. Kesä, jee!

Taas brändeistä ja suorittajista

Kesällä se aina korostuu. Ihmiset istuvat terasseilla ja grillaavat: kaivavat ne hillittömät kesäkeittiöt esiin ja istuttavat kukkia pihalle valtoimenaan. Pakko sanoa, mutta itseäni miltei oksettaa, kun näen vastapäisen talon emännän - Suomen Martha Stewartin - kukkahirvitysterassin. Hän lähti sitä valmistelemaan jo keväällä ja nyt terassilla parveilee enemmän kukkia kuin oleskeluneliöitä. Ja rouva kastelee niitä onnensakukkuroilla jokainen päivä.

Me laitatimme terassin viime syksynä pihallemme, sillä se on varsin kostea piha ja emme ole viherpeukaloita: koko piha näytti rikkaruohohirvitykseltä, ymmärrettehän, että Martha Stewartin naapurissa ei voi olla rikkaruohohirvityspihoja tai alkaa hävettää. Terassista useat sanoivat, että se on kuin tanssilattia (niin iso se on) ja kaikki on todenneet, kuinka siihen on kiva sitten laittaa niitä kukka-asetelmia kesän tullessa ja grillata pihalla. Niin teoriassa näin on. Mutta kuten sanoin niin se viherpeukalo ei vaan paljastu ja tule esille, jos sitä kipinää ei ennestään ole. Terassilla ei ole ollut yhtään mitään kukkia.

Viime viikolla ostimme sinne - mikäs sen mukavempaa - riippumaton ja pari punaista aurinkotuolia. Ei, ne tuolit eivät ole sitä uusinta villitystä - polyjotaintuoliruokaryhmästä - vaan jotain perus K-Raudan muovituoleja. Samoin riippumatto maksoi sen 30e. Se riippumatto ei ole myöskään mikään retkeilijän unelmariippumatto jostain mistälie purjekankaasta, vaan ihan peruskangasriippumatto. Aivan mahtava sellainen.

Rasittaa, kun tässä maailmassa kaiken pitäisi olla viimeisen päälle. Suomalaisen ihmisen mukien kuuluu olla Pentikiltä, Iittalasta tai sitten ne mummolta perityt retrot Arabian mallistot. Vaatteet kannattaa hankkia Marimekolta ja verhokankaat Vallilalta. Huonekalut kannattaa hankkia Muuramelta, Lundiasta tai Vepsäläiseltä. Ikeaakin voi paremman puutteessä käyttää, muttei kannata myöntää. Ruoka kannattaa olla kotimaista ruokaa ja etenkin kesällä - osta suomalaisia mansikoita. Maidoksi kelpaa vain Valio-maito. Kahvinkeitin pitää olla Moccamaster, muuten kahvi maistuu kuralta. Fiskarssin oranssit sakset kannattaa laittaa roikkumaan keittiöön ja kynsisakset vessaan. Lumenen meikkiä kannattaa suosia. Ja suklaat Fazerilta, lakut Porvoosta.

Grillin on oltava kaasugrilli - eihän grillaamisesta tule mitään ilman kaasua. Uimapuku näin kesäksi kannattaa hankkia Finnwearin mallistosta ja lakanat Finlaysonilta. Puhelimen pitää olla Nokia, vaikka he myisivät surkealla tekniikalla varustettua puhelinta. Niin ja kumisaappaat myös, Nokiat ehdottomasti. Pyöräksi kelpaa Jopo tai Helkama. Mitä vanhempi ja retrompi, sen hienompi ja parempi. Koruja, jos kaipailet, kannattaa katsoa läpi Kalevalan korumallisto.

Kesällä on hyviä alennuksia, joten aleostokset kannattaa valita oikein. Kesälomat kannattaa pitää juuri parhaimpana aikana, ei kannata valita sateista säätä. Lomakohde kannattaa valita mahdollisimman hyvin. Asuntolainaa kannattaa hakea silloin kuin korot on alhaalla. Niin periaatteessa voisit jo ostaa aleista joululahjat etukäteen. Joulukoristeet voi myös hankkia Aarikkalta jo nyt, kun ovat alennuksessa.

Hyvään alkuun olen jo päässyt tässä suorittajan roolissa, kun on tuo riippumatto tullut ostettua. Taidanpa laittaa sen kiinni jo ensi keväällä aikaisin. Ou jesh.

Zen Cafe: Aamuisin

Osta asunto, hoida koiraa
Pidä pihaa vaimon kanssa
Hanki lapset jos on saumaa
Yks tai kaks, mut hankkikaa ne

Tutustu naapureihin
Vietä niiden kanssa joskus aikaa
Järjestäkää kimppakyyti
Jos on sama duunimatka

Viiltävä tuuli käy aamuisin
Kiiltävään porttiin ja koivuihin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pidä jemmarahaa pankkitilillä

Seiso väkevästi sänkys edessä
Aamuisin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pese kasvosi ja käytä pyyhettä
Aamuisin

Urheilla jos jaksat pysyt kunnossa
ja nukut hyvin
Hoida lasku lähikauppaan
niin saat suuret alennukset
Jokainen markka jonka maksat veroja
auttaa sinua myös

Lukita muista ovet ja auto,

kesällä yö on valoisa yö

Viiltävä tuuli käy aamuisin
Kiiltävään porttiin ja koivuihin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pidä jemmarahaa pankkitilillä
Seiso väkevästi sänkys edessä
Aamuisin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pese kasvosi ja käytä pyyhettä
Aamuisin

Muista kaverit ensiset
ja soita niille silloin tällöin
Pidä niistä listaa jotka joulukortin lähettää
On tapana kiittää, katso silmiin
Kätellä voit kun lähdet pois
Isä ja äiti ajattelee, sua isä ja äiti ajattelee

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pidä jemmarahaa pankkitilillä
Seiso väkevästi sänkys edessä
Aamuisin

Laita riippukeinu kiinni keväällä
Pese kasvosi ja käytä pyyhettä
Aamuisin

Ei niin painavaa asiaa metsän eläimistä

Liottelin tänään jalkojani merivedessä. Tänään on ollut niin aurinkoinen päivä, että melkein hikoilutti oma oleminen. On ollut ihana katsella, miten Espoo herää eloon aina kesäisin.

Meressä uiskenteli ankkaemo poikasensa kanssa - emon ainut poikanen hyppäsi rantakivelle pudoten siitä miltei samantien takaisin veteen. Emo ohjaili sitä kerjäämään auringonpalvojilta pullaa jos-nyt jotain-liikenisi-ja-liikenihän-sitä. Samassa pikkuankka kipitti kiireesti veteen pehmentämään suussaan olevaa isoa palaa, jota ei saanutkaan nieltyä.

Rantakahvilassa sai seurata ravintolan vakivarasta, herra oravaa, joka tällä kertaa keksi kiivetä kokonaan roskikseen sisään. Katsojana sitä sai jännittää, että pääseeköhän se eläinparka ulos sieltä vai ei. No kevyesti sieltä hyppäsi pois - selvästi tuttua touhua.

Perjantaina olin juoksemassa pururadalla. Ensin vastaan tuli rusakoiden pesue - josta jokainen pomppi eri suuntaan nähdessään minut. Yksi niistä jähmettyi paikalle kyttäämään kuin toivoen, etten huomaisi sitä, jos siinä vain seisoo hiljaa. Loppumatkasta vuorostaan tien yli pomppasi peura. En ollut aiemmin nähnyt tällä seudulla kauheasti peuroja - kettuja kyllä asustaa läheisessä korvessa.

Olen nukkunut jo monta viikkoa ikkuna raollaan ja viime yönä sain herätä pulun kurnutukseen. Tai sepelkyyhkyn, jos halutaan terminä peruspulua eläimenä jotenkin romantisoida. Hassua, että kaikenmaailman blackbirdit, jotka öisin ulkona laulavat eivät häiritse ollenkaan, mutta tuo pulun ääni herätti.

Toisinaan näen myös lepakoita lentelemässä kattojemme yllä. Ne vasta vikkeliä onkin ja hieman pelottaviakin, kun näyttävät niin taidokkailta hyönteispyydystäjiltä.

Kaikennäköistä elämää tämä Espookin tarjoaa. Toivon sydämeni pohjasta, ettei tuota lähistöllä olevaa Espoon keskuspuistoa kutisteta entisestään, kun se kauan kiistelty länsimetro alkaa liikennöidä tänne Etelä-Espooseen. Nythän siitä on jo leikattu pala pois, kun keskuspuiston vieressä sijaitseva alue Suurpelto asutettiin. Sinne muuttaville asukkaille luvattiin kaikenlaisia palveluja, ja siitä piti tulla hieno uusi asuinkeskus (taitaa jäädä vain suunnitelmaksi nuo palvelut).

On rikkaus, että saa asua tällaisella seudulla, josta on lyhyt matka kaupungin hälinään Helsinkiin ja samoin pääsee nopeasti luontoon - Espoon keskuspuistoon, jossa on paljon erilaisia eläimiä, jotka välillä yllättävät peruslenkkeilijän.

PS: Jos oman metsän eläimet käy tylsiksi niin aina voi seurata Virossa majailevan Sääksen pesää :) Tätä jännitysnäytelää olen seurannut siitä lähtien, kun poikaset olivat vielä haudottavina pienissä munissa. Nyt odotellaan lentokyvyn saavuttamista ja säästyykö pikkupoikanen, kun ei ole niin kehittynyt kuin kaksi vanhempaa poikasta.

http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Jungin teoria

Olin työpaikan kautta eräässä koulutuksessa, jossa tutustuin Jungin persoonallisuustestiin. Meille kurssilaisille tehtiin kyseinen testi (jokaisen piti tehdä se ennen kurssin alkua) ja minä sain tuloksekseni "Huolehtija" ISFJ. Tein testin todella nopeasti vähän-niin-kuin-pois-äkkiä-jotta-pääsen-takaisin-töihin. Ehkä, jos testiin olisi paneutunut tarkemmin tai tekisin sen testin nyt niin tulos olisi erilainen. Kenties.

Kurssilla luennoimaan oli kutsuttu työpsykologi, joka oli vuosia tutkinut Jungin teoriaa ja työpsykologiaa. Alussa, kun selvitin, että kirjainyhdistelmäni ensimmäinen kirjain I tarkoittaa introverttia eli sisäänpäinkääntynyttä, olin hämilläni. Omasta mielestäni olen nimittäin suht koht sosiaalinen, vaikka tietyissä tilanteissa jokseenkin ujo. Olin varma, että tuo intorvertti määritettiin väärin, ja olisin oikeasti ekstravertti eli ulospäinsuuntautunut.

Työpsykologin edetessä ja kertoessa eri kirjainyhdistelmien merkitystä hän kuitenkin viittasi siihen, että introvertti-persoona ei tarkoitakaan, että olisi jotenkin epäsosiaalinen. Sillä tarkoitetaan työelämässä esimerkiksi ongelmaratkaisutilannetta siten, että introvertti sulkee ongelmatilanteessa oven ja pohtii asiaa yksin. Ekstarvertti sen sijaan tarvitsee ongelmaratkaisuun toisia ihmisiä ja puhuessaan ratkaisee asiat ja muodostaa mielipiteensä.

Seuraava kirjain yhdistelmässä (S) kuvaa käytännöllisyyttä. Sen vastakohta olisi ollut I - Intuitiivinen. Käytännöllinen ihminen tekee asioita tutussa järjestyksessä, kun taas intuitiivinen ihminen aloittaa työnsä häntä kiinnostavasta kohdasta. Intuitiivinen ihminen hallitsee useimmiten teorian, eikä tarvitse käytäntöä, kun taas käytännöllinen ihminen toimii toisinpäin.

Kirjainyhdistelmäni F kuvaa empaattisuutta ja sen vastakohtana on T eli analyyttisyys. Empaattinen ihminen on hyvä näkemään ihmisten arvoja ja asenteita, kun taas analyyttinen ihminen on hyvä näkemään vikoja ja epäloogisuuksia. Empaattinen ihminen johtaa ihmisiä, analyyttinen asioita. Analyyttinen ihminen haluaa olla objektiivinen ja reilu, kun taas empaattinen haluaa toimia tasapuolisesti ja inhimillisesti.

Viimeinen kirjain J kuvaa suunnitelmallisuutta ja sen vastakohtana on P - spontaani. Spontaani-ihminen nauttii vapauden tunteesta ja aloittaa paljon uusia projekteja, jotka jäävät helposti kesken. Suunnitelmallinen ihminen taas tekee työtä välttäen viime hetken stressiä. Spontaani-ihminen ei tarvitse suunnitelmia ja hänen toiminta ohjautuu tilanteesta, kun taas suunnitelmallinen ihminen tekee suunnitelmia ja toimii niiden mukaan.

Kurssin osallistujista suurimmalla osalla oli yhdistelmä ENTJ, joka tarkoittaa "Muutosjohtajaa". Sellaiset ihmiset ovat kunnianhimoisia ja Jungin määritelmän mukaan johtajatyyppiä. Meidät asetettiin istumaan pöytiin, joissa oli mahdollisimman monta eri ihmistyyppiä olevaa ihmistä. ENTJ-tyyppiset ihmiset olivat hyvin ylpeitä omasta kirjainyhdistelmästään ja alkoivat käyttäytyäkin johtajan elkein.

Ystäväni kertoi, että on lukenut paljon artikkeleja viime aikoina siitä, kuinka nykypäivän tutkimuksien mukaan on alettu arvostaa Jungin teorian I-alkuisia johtajia sen sijaan, että painotutaan armeijatyyppiseen E-johtajaan. Arvostus ehkä on kasvanut siihen suuntaan, mutta edelleen tässä maailmassa eletään niin, että ne-tietyt-pätijät-ja-itseään-esille-tuovat-ihmiset pärjäävät myös työelämässä. Asiantuntijaroolien arvostus on omasta mielestäni ainakin laskenut, sillä kaikki nuoretkin usein tuntuvat työelämässä heti haluavansa kaiken ja kouluissa opetetaan joillakin aloilla ihan pelkästään johtamista.

Ehkä se sitten tulee siitä introverttikirjaimesta I, mutta itse arvostan enemmän sitä polkua, että ensin kouluttautudaan ja opitaan oman alan asiantuntijaksi ja sitten edetään uralla. Mutta urakehityspolut on aina hankalia aiheita - toisaalta, jos joku kovasti koko ajan pyrkii pätemällä kipumaan yrityksessä ylöspäin, niin on hän sen jollain tasolla varmaankin ansainnut.

Jungin teoria on mielenkiintoinen ja osittain varmastikin kuvaa meidän persoonia. Täytyy muistaa, ettei ihmistä voi kuitenkaan laittaa lokeroon, eikä mikään niistä kirjainyhdistelmistä ole oikeasti toista parempi. Kaikenlaisilla ihmisillä on mahdollisuus menestyä - teorian on tarkoitus vain kuvata, miten erilaisia me ihmiset olemmekaan. Jos kertoo jonkin tietyn asian toiselle ja luulee, että se on täysin itsestäänselvä kuulijalle, niin toinen ihminen on kuitenkin saattanut käsittää asian aivan eri tavalla.

Erilaisista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta etenkin työelämässä niitä on opittava sietämään. Työpsykologin mukaan ääripäät ENTJ ja ISTJ ovat erinomainen työpari työelämässä, jos he oppivat sietämään toisiaan. ENTJ ideoi, mutta ei osaa viedä idoitansa loppuun, kun taas ISTJ:n heikkous on ideoiden puute, joten toimivana työparina hän vie ENTJ:n ideat toteutukseen.

Käykääpä testaamassa, minkä tyyppisiä ihmisiä olette: http://similarminds.com/jung.html

Sirkushuveja

Pakko joskus kirjoittaa tänne jotain turhamaistakin. Olen täysin hurahtanut sellaiseen vaatemerkkiin kuin Desigual. Tuo vaatemerkki on hävyttömän kallis, vaatteet ovat liian värikkäitä, liian hipahtavia ja liian huomiotaherättäviä. Mutta silti minusta ne ovat jotenkin sietämättömän mielenkiintoisia. Merkki on espanjalainen, yliarvostettu merkki, sillä vastaavanlaisia vaatteita voi löytyä halvemmallakin jostain muualta. Silti menin tilaamaan paidan espanjalaisesta verkkokaupasta, paita oli turhan kallis (raha veloitettiin luottokortilla, niin sehän on silloin näkymätöntä rahaa) ja on niillä rajoilla kehtaako sitä edes käyttää.

Kuva uudesta paitaihanuudestani ihan kissakävelyllä.

Desigual on insipiroitunut Suomeenkin saapuvasta Circus de Soleilista, jonne veljeni intoutui ostamaan lippuja ja kysyi minuakin mukaan. En jaksanut mennä, mutta sen sijaan voin hyvinkin patsastella kesällä uutukainen paita päällä jossain Helsingin hienoista rannoista. Ihan kuin tuo pellepaita herättäisi minkäänlaisia tuntemuksia muissa, varmaankin jotain oksetusreaktiota useimmissa ihmisissä. Ja ihan kuin edes ikinä olisin missään Helsingin Hietaniemessä. Mutta silti tällainen mielikuvitusleikki sopii hyvinkin perustelemaan kallista ostostani.

Koska nyt intouduin kirjoittelemaan näistä brändihömpötyksistä niin todettakoon, että eräs minun Muumimukikokoelman mukeista on kasvanut arvoa jo 130 euroon (mikäli vertaa Huuto.netin muumimukihintoihin). Kyseinen muki on ensimmäinen muumimukini, jonka olen hankkinut (vuonna 2005). 90-luvun mukien arvo pyöriikin jossain 500 euron hinnoissa, enpä tuohon aikaan ollut vielä innostunut keräilemään niitä. Tove Janssoninkin sarjakuviin tutustuin vasta myöhemmin ja nyt olenkin lukenut ne kaikki, jotka on uusintapainettu hiljattain.

Janssonin muumimukitarinat poikkeavat jonkun verran japanilaisesta animesarjasta. Sarjakuvissa muumipappa ryyppää, muumimamma ei ole niin mammamainen ja muumit muutenkin ovat hyvin sinisilmäisiä. Sarjakuvat ovat varsin realistinen näkemys erilaisista ihmistyypeistä. Useissa muumimukeissa komeileekin Janssonin sarjakuvapiirroksista otettuja hahmoja. Ihmettelenkin, miksi muumimukeista löytyy sarjakuvissa esiintyvä sivuhahmohiihtäjä kolme kertaa. Kahdessa se näkyy suoraan Janssonin sarjakuvapiirustuksesta otettuna, yhdessä se on kuvattu japanilaisten versiona. Milläköhän periaatteella Arabia valitsee muumimukikuvansa?

Kuvassa oikealla japanilaisten versio hiihtäjä Virkkusesta.

Kävin eilen luistelemassa pitkästä aikaa. Olin kuin Bambi ensimmäistä kertaa jäällä, mutta en sentään pyllähtänyt rosoisesta luistinkentästä huolimatta. Tietynlaista totuttelemista tuo luistelu silti oli - ennen tein vaikka minkälaisia valssihyppyjä ja piruetteja. Tietysti massaakin on tullut lisää. Jaksoinpa luistelun jälkeen vielä juosta kuntosalin matolla vajaa 5 kilometrin lenkin. Lenkki tuntui pitkästä aikaa hyvälle, ja olisin jaksanut pidempäänkin, jos salilla ei vain olisi mennyt turhaa aikaa juoksumattojen vapautumisen odotteluun. Tavoitteeni on juosta keväällä 10 kilometriä tuntiin, eilen meni 35 minuuttia tuohon vajaa 5 kilometriin. Uskon, että helposti sen saa parannettua, kunhan vain yritystä piisaa. Pieniähän nämä minun tavoitteeni verrattuna monien ihmisten maratontreenaamisiin.

Kiva joskus kirjoittaa jotain hömppääkin. Ehkä huomenna sitten vaahtoan taas Venäjän vaaleista, duumasta ja kotihoitotuen lakkauttamisesta. Hauskaa viikkoa kaikille!

Erään aikakauden loppu

Kiitos Tarja Halonen.

Halonen poistumassa Sanomatalolta 2.kauden julkistamistilaisuudesta uudelleenvalittuna.

Erään toisen blogin innoittamana haluan jakaa myös omia ajatuksiani Tarja Halosesta ja ylipäänsä poliittisesta "heräämisestäni". Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut politiikasta. Ala-asteikäisenä vuonna 1995, kun Suomessa oli kansanäänestys Euroopan unionista, meillä oli koulussa monia väittelyitä EU:hun liittymisestä. Meidän luokalla oli 21 oppilasta ja kolme heistä oli Euroopan unionia vastaan. Minä olin yksi heistä.

Opettaja suorastaan nauroi minulle päin naamaa, kun väittelimme Euroopan unionista. Tuohon aikana Esko Seppänen kirjoitti, mitä yhdistymisen myötä tulee tapahtumaan mm. yritykset kaikkoavat Suomesta pois. EU-myönteiset ihmiset taas "ennustivat", että Euroopan unionin myötä niitä vasta saammekin Suomeen. En tiedä nauraisiko tuo ala-asteopettaja minulle enää, sillä juuri niin kuin Esko Seppänen puhui, on Euroopan unionin myötä käynyt. Suomi on toiminut maksajamaana EU:ssa, kaikki mahdollinen täältä on myyty ja nyt tuemme Kreikkaa ahdingossa. Silloin jo puhuttiin siitä, kuinka EU:n myötä lamasta ei enää voi selvitä devalvoimalla markkaa, kun olemme kiinni Euroopan rahayksikössä, jota säätelee Euroopan keskuspankit. Pieni osa Suomen itsenäisyyttä katosi, tällaisen Euroopan itsenäisyyden puolestako ne meidän papparaisveteraanit silloin taistelivat talvisodassa?

No jokatapauksessa Suomi on muuttunut EU:n myötä, eikä eurosta noin vain erotakaan, enkä tiedä onko se enää tässä tapauksessa tarpeen. Mieleeni on painunut Ilkka Hakalehdon sanat EU-päätöksen jälkeen: Lapsemme tulevat kiroamaan meidät. Minua harmitti suuresti, ettei ollut äänioikeutta.

Martti Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin taistelussa pääsin vaikuttamaan äänestykseen, sillä isäni ei ole kovinkaan poliittisesti aktiivinen ja hän lupasi minulle, että äänestää sitä henkilöä, kenet minä haluan jatkoon. Pääsin jopa äänestyskoppiin (kukaan ei estänyt tätä äänestyspaikalla, vaikka lapset eivät saisi mennä äänestyskoppiin). Kopissa oli numerot Ahtisaari 3 ja Rehn 2. Isäni raapusti lappuun numeron kaksi ja näytti sitä minulle. Minun ilmeeni muuttui järkytyksestä kalpeaksi, jonka jälkeen isäni huomasi tehneensä numeroissa sekaannuksen, ja korjasi tuon numeron kaksi kolmoseksi. Enpä sitten tiedä laskettiinko tuota ääntä ikinä.

Jossain vaiheessa luulin olevani vihreä. Kuntavaaleissa sain äänestää ensimmäisen kerran ja silloin taisin äänestää silloisena helsinkiläisenä kaupunkilaispuoluetta kun-kerran-luontoakin-ajattelevat. Myöhemmin tajusin, ettei minulla ja vihreillä ole toistensa kanssa oikein mitään tekemistä.

Tarja Halosen valinta presidentiksi oli tietynlaisen uuden aikakauden alku. Hän oli Suomen ensimmäinen naispresidentti, hyvin kouluttautunut ja ihmisläheinen henkilö. Hän on uudistanut näkemyksen Suomen presidenttiydestä - presidenttikin on vain ihminen. Silti Haloselta löytyy myös auktoriteettia. Hän ei ole turhan vakava, vaan on helposti lähestyttävissä oleva henkilö. SAK:n juristina hänellä on ollut kokemusta myös perustyöntekijän arjesta. Esimerkiksi äitini on kertonut Halosen ajaneen SAK:n juristina jonkun tuttunsa laitointa irtisanomistapausta. Jo silloin Halonen osoitti, kuinka häntä oikeasti kiinnostaa pienenkin ihmisen arki.

Minua rasittaa, kuinka naispoliitikkoja aina arvostellaan julkisuudessa. Myös Halonen sai osansa tästä, kun lehdet arvostelivat hänen laukkuvalintojaan ja ulkomuotoaan. On käsittämätöntä, kuinka rasittavia median alan edustajat ovat - esimerkiksi vaalikeskusteluissa haastattelijat eivät yhtään kunnioita keskustelijoita, vaan heittävät heidän silmille erillaisia letkautuksia. On rasittavaa katsoa näitä "politiikan asiantuntijoita", joilla on kova tahti kahlata läpi kaikki aihealueet, mitä siinä ohjelmakortissa heidän edessään on. Olisi joskus kiva katsoa sellaista ohjelmaa, jossa ihan oikeasti keskustellaan asioista keskustelijoiden ehdoilla.

Joka tapauksessa tänään tulee juotua kahvit, jos toisetkin Halosen virkakauden päättymiseksi. Politiikka on mennyt sen verran populismiksi ja hektiseksi touhuksi, että harmittaa, kun järkevä presidentti lopettaa. Toivottavasti saamme vielä kuulla Tarjasta muissa tärkeissä tehtävissä.