keskiviikko 24. elokuuta 2011

Äiti Venäjä

Siitä on nyt viisi vuotta, kun toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin Venäjällä. Jostain syystä kaikki häneen liittyvät uutiset jaksavat kiinnostaa minua. Tänään tuli uutinen, että entinen Venäjän poliisi on pidätetty toimittajan murhan järjestämisestä. Tämä hämmästytti suuresti. Voiko Venäjällä tapahtua joskus oikeuskin?


Luin heti Annan kuoleman jälkeen hänen kaksi kirjoittamaansa kirjaa: "Putinin Venäjä" ja "Toinen Tshetshenian sota". Ne molemmat olivat hyvin valaisevia ja avasivat Venäjän federaation toimintaa. On väitetty, että Politovskajan murha oli käsky ylemmältä taholta - suoraan Kremlistä. Heti kuoleman jälkeen Putin kiirehti kommentoimaan, että tekee kaikkensa murhaajan löytämiseksi. Noin kymmentä ihmistä syytettiin murhasta. Kaikki vapautettiin. Lopuksi syytettiin kahta tsetseenimiestä, jotka olivat tallentuneet Moskovan vakoilusatelliitteihin. Tarkempaa perustetta vakoilusatelliittien kohdistamisesta juuri Moskovaan ei ollut. Myöhemmin kerrottiin, että ne oli kohdistettu Putinin turvaamiseksi.

Jutun tekee mielenkiintoiseksi myös se, että kuinka toimittaja nimeltään Aleksandr Litvinenko alkoi tutkia Anna Politovskajan murhaa ja vannoi saavansa selville murhatyön todellisen tilaajan. Hän oli entinen KGB-agentti ja hän oli myös toiminut Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelussa ja myöhemmin brittilehti Daily Mail väitti Litvinenkon toimineen Britannian ulkomaantiedustelun agenttina. Litvinenko on paljastanut paljon Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun toiminnasta: hän on mm. kertonut, että ollessan Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun toiminnassa mukana, hänen oli määrä tappaa Boris Jeltsinin liittolainen Boris Berezovski.

Vuonna 2006 Litvinenko oli lentomatkalla, jolloin hänet yritettiin myrkyttää radioaktiivisella aineella. Litvinenko selvisi tästä yrityksestä. Saman aikaisesti monet maat arvostelivat Venäjää siitä, ettei Politovskajan murhaajaa oltu löydetty ja kuinka Venäjällä ei ole sananvapautta. Jopa Suomi osallistui tähän arvosteluun arvovaltaiselta taholta (muistaakseni ainakin Tarja Halonen kommentoi asiaa). Miten Venäjä reagoi tähän sananvapaus-arvosteluun? Jos silloin seurasi tarkkaan tuon ajan tapahtumia niin muistan, kuinka Finnairin lennot yllättäen kiellettiin Moskovaan. Perusteena oli, että venäläiset väittivät Finnairin koneista löytyneen radioaktiivista ainetta. Finnair tarkasti asian - koneet olivat puhtaita.

Venäjä näytti tuon väitteen aikana mahtinsa. Pieni maa kyykistyi tottelemaan - ei sitten lennetä, ei. Samaa mahtia Venäjä on näyttänyt miltei joka vuonna, kun rajan takana on ollut metsäpaloja (välinpitämättömyydellä) puhumattakaan meidän teitä kuormittavista rekoista (taas välinpitämättömyys). Nyt tällä hetkellä epäilen, että joudumme kärsimään myös Venäjän päätöksestä luopua kesäajasta. Uusi Allegro-juna ajaa Venäjälle tuttujen aikataulujen mukaan, mutta saapuu Venäjälle nyt Venäjän kesäajasta luopumispäätöksen vuoksi liian myöhään - Pietarissa ei enää siihen aikaa kulje metro, kun Allegro on perillä. Venäjä on pyytänyt muutoksia Allegron aikatauluihin. Saa nähdä saadaanko aikataulukiistaan ratkaisu.

Myöhemmin myrkytysyritys valitettavasti onnistui. Litvinenko sai sushi-illallisen (2006) jälkeen valtavan määrän radioaktiivista ainetta elimistöönsä ja kuoli. Yhdysvallat on myöhemmin syyttänyt Putinin tienneen Litvinenkon murhasta. Kaksi selvittämätöntä, mutta kuitenkin hyvin selkeää murhaa.

Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka haluavat viedä pikkuSuomen NATO:oon ja ovat Häkämiehen tavoin toitottamassa Yhdysvalloissa (tai huutamassa siihen suuntaan) sanoja: "Venäjä, Venäjä, Venäjä". Lisäksi vuoroin poliitikot kilpailevat kutsuista Yhdysvaltoihin ja kisaavat, kuka on eniten ollut kuvissa esimerkiksi Hillaryn kanssa. Tärkeämpää olisi pitää hyvät suhteet Venäjään ja sellaiset meillä nyt onkin. Sellaiset suhteet ovat kullanarvoisia. Siksi arvostankin jokaista Venäjä-matkaa, minkä yksikään poliitikko tekee.

Me olemme rajanaapureita suurvallan kanssa, me emme ole edes pikkuserkkuja Yhdysvaltojen kanssa. Mitä järkeä on innostua siitä, kun kuulee jonkun yhdysvaltalaisen sanovan jotain hassua Suomesta? Mitä järkeä on olla hyvää pataa ihmisten kanssa, jotka eivät edes tiedä missä Suomi sijaitsee ja toitottaa, että me oltaisiin jokin erinomainen valtio pohjolasta, josta muuten tulee Nokia. Ketä kiinnostaa, jos ei ole aiemminkaan kiinnostanut? Tiedän, mikä valtio tietää tasan, missä Suomi on ja mihin rajalle Euroopan unioni ulottuu. -Venäjä. Tiedän, mitä valtiota myös kiinnostaa rajanaapuriensa asiat. -Venäjän. Tiedän myös, että tuo kyseinen valtio tietää tasan mihin NATO:n raja loppuu. -Venäjä. Tällä hetkellä NATO ei onneksi ulotu Suomen rajalle, eikä sen pitäisikään ulottua.

NATO on sotilasliitto. Sen perusperiaate on, että "jos yhteen maahan hyökätään, se on hyökkäys jokaista NATO-maata kohtaan". NATO ei ole mikään rauhanturvaliitto, mitä NATO-myönteiset ihmiset jaksavat toitottaa. Miksi pitää aina olla niin sinisilmäinen ja lähteä kaikkeen mallioppilaana mukaan? Onko meidän kansamme oikeasti niin alistuvaa kansaa, että kaipaamme kommentteja muilta mailta ja nauraa kikatamme, jos joku keskinkertainen talk show-isäntä Yhdysvalloissa heittää vitsiä Suomesta tai jos jotkut kummissa hirviöpuvuissa esiintyvät ukkelit voittavat Euroviisut. Hei-me-ollaankin-nyt-tunnettuja-maailmalla, jei. Mitä väliä? Miksi pitää jatkuvasti olla kieli pitkänä miellyttämässä muita Euroopan maita ja Yhdysvaltoja? Miellytettäisiin mielummin vodkapaukkujen kera sitä naapurinukkoa. Meillä muutenkin on enemmän yhteistä heidän kanssaan kuin kreikkalaisilla oliviinviljelijöillä ja suomalaisilla olisi.

Ei kommentteja: