Kulutusjuhlaa

Suomessa suositaan suomalaista. Tarkastelin omaa kotiamme ja totesin, miten miltei kaikki käyttötavarat ovat joko suomalaista hyväkuntoista laatua (tai sitten ruotsalaista Ikeasta ostettua halpiskamaa). Melkein alkoi hävettää, kun ajattelin miten olen useasti sortunut erilaisiin suomalaisiin brändeihin: Pentikin astiat, Artekin sohvapöytä, Marimekko, Muuramen työpöytä, Iittalan lasit, Fiskarssin sakset, Hackmannin kattilat, Iskun keittiöpöytä, Arabian mukit... jopa sohvamme on Kajaanin tehtaalla tehty Suomi-soffa. Sentään niitä koivunvärisiä kasariLundian hyllyjä ei meiltä löydy.

Suomesta tulee paljon hyviä design-tuotteita, joita myydään Espalla Helsingissä vieraileville turisteille kalliilla. Monesti kauhistelen tuotteiden hintoja, mutta tarkemmin ajateltuna niistä on varaakin pyytää enemmän. Ruotsi ja Suomi myyvät eri tavalla tuotteitaan. Ruotsissa luotetaan ketjumarkkinointiin ja sieltä tulee paljon erilaisia ketjuja (suurimmaksi osaksi vaatekauppoja), joihin saattaa törmätä mitä ihmeellisimmissä paikoissa: Ikea, Hennes & Mauritz, Clas Ohlson, Gina Tricot, Dinsko... Ruotsalaiset ovat onnistuneet halpisketjujen brändäämisessä ja markkinoinnissa. Suomalaisiin kauppoihin saatat törmätä korkeintaan Virossa: R-Kioski ja Seppälä. Wau, miten valloitetaan maailmaa!

Suomi ja Ruotsi markkinoivat eri tavalla tuotteitaan. Suomessa usein markkinoidaan laadulla ja kestävyydellä ja Ruotsissa taas sillä, että halvallakin voi saada hyvää. Vaikea sanoa, kumpi tapa on parempi tapa, vaikka usein kuuleekin ihmisten toteavan, että Suomi on epäonnistunut monien hyvien tuotteiden markkinoinnissa ja viennissä.

Itse keräilen Muumi-mukeja, vaikka ne ovatkin tyyriitä, jos tarkastelee mukien hintoja. Mutta kyllä aina Helsingin Kampissa Moomin-shopissa tai Arabian tehdasmyymälässä Iittalalla käydessäni havaitsen, että kaupat ovat täynnä japanilaisia ostajia. Tuotteiden hinnat tuskin tuntuvat kalliilta japanilaisten mielestä, sillä Tokiossa käyneenä voin todeta, että sielläpä vasta kallista onkin.

Nykypäivänä ihmiset ostavat liikaa tavaraa. Pitäisi oppia pärjäämään vähemmälläkin (tässä kritisoin myös itseäni). Monesti vaatekaappia läpikäydessäni saan vähintään yhden jätesäkillisen vaatteita vaatekierrätystä varten. Monikin luulee tekevänsä jonkinlaisen palveluksen täyttäessään jätesäkkejä roinalla ja vaatteilla ja heittäessään niitä UFF:n kierrätyslaatikoihin:"Ihan hyvää käyttökelpoista kamaa. Voi harmi, kun joutuu heittämään, mutta ehkä joku saa tästä hyvän pipon". Todellisuudessa suuri osa näistä vaatteista (noin 2/3) joutuu polttojätteeksi riippumatta siitä oliko vaatteet hyvälaatuisia vai ei. Tämä johtuu pelkästään siitä, ettei kierrätyspisteillä ole varaa kierrättää sellaista määrää vaatteita kuin he jatkuvasti tässä meidän pienikokoisessa maassa saavat. Ihmisten pitäisi todellisuudessa vain lopettaa jatkuva turha ostaminen.

Monesti itse kiertelen kauppakeskusten erilaisia teemapäivíä: Itäkeskuksen Kuutamolla, Iso-Omenan Lohkotut päivät, Kampin Kampituspäivät, Sellon Sembalot, Myllyn Myllytys, Skanssin Skanssiaiset, Ruoholahden Ei pöllömmät päivät. Kauppakeskukset kokoavat ihmiset kiertelemään ja lupaavat hurjia alennuksia. Siellä ostetaan kaikennäköistä kippoa, jota ei tarvita ja usein hinnoissa ei nyt oikeastaan näy edes mitään hurjia alennuksia. Jonkinlainen kulutusvietti vain iskee ja kauppakeskuksesta poistutaan värikäs kassi heiluen ulos ja ollaan onnellisia, että rahaa on taas saatu palamaan. Noh, ehkä hyväkin tässä taloustilanteessa, just så.

En tykkää kerätä kotiini asioita, joita en tarvitse. Kuitenkin kaikennäköistä tavaraa kertyy, vaikkei sitä itse huomaisikaan. Ja joitakin asioita kerään tietoisesti: minulta esimerkiksi löytyy kaikki Frendit ja Sinkkuelämää-dvdt, liuta Muumimukeja, kaikki Harry Potter-kirjat (suomalaiset painokset), Aarikan puukoruja, Pentikin Saaga-astiastoa ja jääkaappimagneetteja sekä kolikoita eri maista, joissa olen käynyt. Mutta kulutustavaraa en kerää kotiini. En ymmärrä, miksi pitäisi olla miljoona deodoranttia varastossa, kun deodorantteja saa myös lähikaupasta. Se on sama asia kuin se, kun ihmiset ostavat kuntolaitteita kotiinsa, vaikka kuntosali olisi sadan metrin päässä talosta. Miksi pitää tehdä kodistaan sekatavarakauppa tai kuntosali? Eikö niille asioille ole jo omat paikkansa?

Itselläni on myös hirveät määrät vaatteita (osassa on jopa hintalaput tallella). Kenkiä en ole kerennyt keräämään, sillä ne ehdin aina käyttää puhki ennen kuin ostan uudet. Tavallisesti ostan myös liian huonolaatuisia kenkiä, jotka menevät rikki nopeasti. Sain kesällä lahjaksi ensimmäiset Ecco-kengät -tanskalaista laatua, joten nyt syksyllä, kun niiden aika tulee niin pääsen niitä testaamaan. Olen kuullut "Ecco-faneilta", että tällaiset kengät olisivat ikuiset, enkä malta odottaa, että pääsen todistamaan tanskalaisen laadun ihan yhtä huonoksi kuin ruotsalaisen Dinskoonkin. Minun käytössäni kaikki kengät hajoavat.

Miksi ihminen keräilee asioita? Ei se kyllä ainakaan ole mikään eläimellinen vietti, koska tietääkseni mikään eläin ei kerää tavaraa (paitsi ehkä harakat). Toisaalta pienestä pitäen meitä opetetaan keräämään ja vaalimaan erilaisia asioita: tytöt opetetaan keräämään tarroja tai kiiltokuvia ja pojat pikkuautoja tai tulitikkurasioita. Sama vietti jatkuu aikuisenakin erilaisissa muodoissa Arabian astioista korukelloihin. Ehkä nämä esineet ja brändit tuovat jonkinlaista sisältöä omaan elämään. Kai se on mukavempi istua siinä brändätyssä nojatuolissa kuin halpahallin nojatuolissa. Kai?

Kaikkein kamalinta on ehkä se, kun jotkut ihmiset antavat jonkin tuotteen brändin viedä niin, että alkavat jopa itse mainostaa niitä: Coca-Cola-lippis, ou jee! Suomessa suomalaiset ovat usein ottaneet Nokian täysin omaksi "keksinnökseen" ja tuotteekseen. Ihan kuin koko yritys olisi edes enää sinivalkoinen. Suuri osa Nokialla työskennelleistä irtisanotaan ja osa siirretään Accenturelle. Silti toiset jotenkin kokevat, että tätä brändiä pitää mainostaa -viis siitä jättääkö tämä yritys paljon suomalaisia työttömiksi ja viis siitä, onko muut puhelimet menneet kehityksessä Nokian ohitse.

Sauna, sisu ja Sibelius.

Toivottavasti ihmiset tajuaisivat, että muullakin tavalla voi tehdä hyvää kuin kasaamalla polttojätettä UFF:n laatikoihin. Peace.